Kohti tuntematonta määränpäätä
Vielä kerran ennen lähtöä Helsingistä kansanedustajat kuljetettiin valaisemattomalla linja-autolla eduskuntatalolle, josta he saivat noutaa tavaroitaan taskulamppujen valossa. Vahtimestareilla sekä henkilökunnalla oli paljon tekemistä nopean päätöksen vuoksi. He pakkasivat mukaan edustajien tärkeimpiä asiakirjoja, äänestyslippuja sekä muita välttämättömiä tarvikkeita. Edustajat lähtivät lähes valmistautumattomina matkaan, suurella osalla vain kertavaatteet mukanaan.
Puhemiehistö ei kertonut, minne eduskunta siirtyy, ja edustajat eivät ilmeisesti vielä junan lähdettyäkään tienneet, mikä olisi määränpää. Vasta juuri ennen Kauhajoelle saapumista he saivat tietää, missä uusi eduskuntatalo sijaitsee. Matkanteko oli melko hidasta, koska joka paikka oli pimennetty, jopa juna-asemat jotka ohitettiin. Lopulta 12 tunnin junamatkan jälkeen he olivat saapuneet määränpäähänsä. Arviolta noin puolet eduskunnasta siirtyi evakkojunalla Kauhajoelle. Edustajia oli paljon poissa, ja jotkut virkamiehet jäivät ilmeisesti perhesyistä Helsinkiin.
Muun muassa Martta Salmela-Järvinen lähti huolehtimaan perhettään turvaan sukulaisiin Tyrväälle, kun Helsingin pommitukset alkoivat. Palatessaan Helsinkiin Salmela-Järvinen totesi sodan vaikutukset pääkaupungissa. Kaupungin kadut olivat autioita ja raitiovaunut, kuorma-, paketti- sekä henkilöautot seisoivat pimeinä ja tyhjinä. Salmela-Järvinen oli kuullut eduskunnan siirtyneen maaseudulle, mutta minne, se oli huolellisesti varjeltu salaisuus.
Hän soitti ministeri Väinö Salovaaralle, joka kehotti lähtemään Vaasan suuntaan löytääkseen eduskuntatoverinsa. Juniin ja linja-autoihin oli pitkät jonot, mutta hän pääsi Elannon leivänkuljetusautossa äitinsä, nuoremman tyttärensä ja parinkymmenen muun kanssa pois kaupungista. Hän pääsi taksilla Tyrväälle, josta hän matkusti Vaasaan miehensä kanssa ja sai selville, että edustaja Kalliokoski asuu Kauhajoen apteekissa. Päästyään Kauhajoelle junalla oli asemalla vastassa bussi, koska muitakin edustajia oli päässyt Kauhajoelle.
Keskipohjalaiset kansanedustajat Viljami Kalliokoski, Kauno Kleemola ja Matti Lepistö eivät olleet Helsingissä sodan syttyessä, koska he olivat lähteneet marraskuun 29. päivänä junalla kohti Viipuria tapaamaan Merikallion rykmenttiä Suvannolla. Räisälän kansanopistolla heille tuli kertomaan kenraali Heinrichs, kuinka sota oli nyt syttynyt. Tieto sodan alkamisesta oli ollut raskas ja lamauttava. Päästyään Suvannolle heidän ensimmäinen sotanäkymänsä oli pudonnut venäläinen hävittäjä. Iltapäivällä he lähtivät takaisin päin ja näkivät, kuinka rajan suunnalla loimusi tulipaloja. Viljami Kalliokoski soitti Helsinkiin ja sai tiedon eduskunnan siirtymisestä Kauhajoelle.