Lapuanliike haastaa parlamentarismin
Ensimmäinen ulkoparlamentaarinen isku tehtiin marraskuussa Lapualla, jossa kommunistinuoret kokoontuivat propagandistisille haastejuhlilleen. Presidentti Relander reagoi kehottamalla viranomaisia kieltämään levottomuutta aiheuttavat kommunistien juhlat. Lapuan esimerkki innoitti omankädenoikeuteen ja väkivaltaisuuksiin muuallakin maassa. Keinot herättivät keskustelua, mutta käytännössä koko porvaristo yhtyi tavoitteeseen eli kommunismin lakkauttamiseen. Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmän välikysymys Lapuan tapahtumista kääntyi eduskunnassa esittäjiään vastaan, sillä vastauksen antanut sisäministeri ei ollut huolissaan lapualaisuudesta vaan kommunismista. Ed. Emil Tabellin välikysymys Lapuan tapahtumista ja keskustelua siitä.
Kun lapualaiset tuhosivat keväällä Työn äänen kirjapainon, sisäministeri Arvo Linturi (amm.) havahtui sentään toteamaan, että yltiöpäiset ja edusvastuuttomat teot oli tukahdutettava. Ulkoparlamentaarinen toiminta alkoi olla uhka myös vallitsevalle järjestelmälle. Kesäkuussa painostus oli niin kovaa, että hallitus antoi perustuslain vastaisesti maaherroille valtuudet keskeyttää kommunistilehtien ilmestymisen. Eduskunta hyväksyi toimenpiteen 1. heinäkuuta ja antoi samalla hallitukselle luottamuslauseen. Esiteltyään vielä tasavallan suojelulait Kallion keskustalainen vähemmistöhallitus väistyi ja tilalle nimitettiin lapualaisten hyväksymä P.E. Svinhufvudin porvaripuolueista koottu hallitus.
Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmä oli pohtinut, tulisiko sen lainkaan osallistua heinäkuussa kokoontuvan eduskunnan istuntoihin, kun viisi eduskuntaryhmän jäsentä oli muilutettu Neuvostoliittoon ja neljää muuta kyyditetty Suomen sisällä. Eduskunnan käsiteltäväksi tuotiin hetimiten esitys tasavallan suojelulaiksi, joka rajoittaisi vaalikelpoisuutta ja tiukentaisi painovapaus- ja rikoslakeja. Äärivasemmiston edustajat totesivat esityksen merkitsevän porvarillisen kansanvallan loppua ja alistumista lapuanliikkeen painostukseen. Puhemies vaiensi puhujat, kun he yrittivät selventää lapualaisuuden luonnetta.
Valtioneuvoston ilmoitus sekä keskustelua kansaedustajien loukkaamattomuudesta ja tasavallan suojelulaeista.
Uusi hallitus antoi kommunistien kansanedustajien pidättämiseksi määräyksen, joka edellytti vielä eduskunnan vahvistusta. Lapuan kansanliike kiirehti leikkausta omilla toimillaan: räikein kansaedustajien koskemattomuuden loukkaus koettiin perustuslakivaliokunnassa, kun lapualaiset hakivat kyytiinsä kaksi sen jäsentä kesken valiokunnan kokouksen. Kommunistikansanedustajia oli tavoiteltu myös kotiosoitteistaan, mutta he tajusivat talonpoikaismarssin aattona pysyä tavoittamattomissa. Eduskunta siunasi pidätysmääräyksen SDP:n ja yksittäisten ruotsalaisten vastustuksesta huolimatta. Talonpoikaismarssi ja lapualaispainostus kohdistuivat hallituksen vaihdoksen jälkeen nimenomaan eduskuntaan, mutta pidätyksiin taipuminen tyydytti liikkeen johtoa. Valtioneuvoston tiedonanto Työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmä jäsenten pidättämisestä. Valtioneuvoston kirjelmä ed. Jalmari Rötkön ja ed. Eino Pekkalan vangitsemiseksi.
Kommunistilakien nimellä tunnettuja tasavallan suojelulakeja ei saatu hyväksyttyä kiireellisinä, sillä SDP asettui poikkiteloin. Presidentti päätti hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit lokakuulle, millä hän välillisesti myötäili lapualaisen painostusta. Hallitus esti kommunistien vaalilistojen jättämisen sekä oikeutti maaherrat sulkemaan työväentalot ja estämään radikaalivasemmiston julkiset tilaisuudet. Kyse oli perustuslain vastaisesta kansalaisvapauksien rajoittamisesta, jolla ei vielä ollut lainvoimaa. Kyyditysten ulottaminen ensi kertaa sosiaalidemokraatteihin, kommunistilakeja vastustaneeseen eduskunnan varapuhemies Väinö Hakkilaan ja sittemmin entiseen presidenttiin K.J. Ståhlbergiin, osoitti, että radikaaleimmat lapualaiset eivät tyytyneet pelkän kommunismin juurimiseen.
Porvaripuolueet saivat uuteen eduskuntaan niukan 2/3 enemmistön, jolla taattiin kommunistilakien läpimeno. Pääministeri teki äänestyksestä hallituskysymyksen, sillä Lapuan kansanliikkeen reaktio mahdolliseen tappioon enteili levottomuuksia. Porvaririntama pysyi kuitenkin yhtenäisenä, ja hallitus sai toivomansa lait kommunistien toiminnan tukahduttamiselle. Tasavallan suojelulaki esti kommunistien valitsemisen eduskuntaan ja kunnallisiin luottamustoimiin vuoteen 1935 saakka. Julkinen radikaalivasemmistolainen toiminta lakkautettiin Suomessa vuoden 1930 loppuun mennessä.
Kommunistilait: HE 54–56 1930.