Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi hyvinvointialueesta annettua lakia (611/2021), sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettua lakia (612/2021, jäljempänä järjestämislaki), pelastustoimen järjestämisestä annettua lakia (613/2021) ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annettua lakia (615/2021). 

Hyvinvointialuelakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset valtiovarainministeriön tehtävistä hyvinvointialueiden ohjauksessa. Hyvinvointialuelaissa säädetyn hyvinvointialuetalouden ja -hallinnon neuvottelukunnan nimi ehdotetaan muutettavaksi ja tehtäviä laajennettaviksi. Samalla kumotaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen neuvottelukunnasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain säännökset valtakunnallisista tavoitteista sekä neuvottelusta hyvinvointialueen kanssa ehdotetaan kumottaviksi ja korvaavat säännökset hyvinvointialueiden valtakunnallisista tavoitteista sekä ministeriöiden neuvottelusta hyvinvointialueen kanssa ehdotetaan lisättäviksi hyvinvointialuelakiin. 

Esityksen tavoitteena (s. 10) on yhtenäistää ja selkeyttää hyvinvointialueiden valtion ohjausta, jotta voidaan varmistaa yhdenvertaisten ja laadukkaiden palvelujen toteutuminen hyvinvointialueilla sekä hillitä kustannusten nousua ja edistää kustannusvaikuttavuutta. Lisäksi tavoitteena on selkeyttää valtiovarainministeriön tehtäviä ja roolia hyvinvointialueiden ohjauksessa sekä varmistaa, että hyvinvointialueiden ohjaus on yhteensopivaa valtioneuvoston asettamien talous- ja finanssipoliittisten tavoitteiden kanssa.  

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti esityksen tavoitteita kannatettavina. Valtion ohjauksen rakenteiden selkiinnyttäminen ja koordinaation parantaminen sekä päällekkäisten neuvottelukuntien yhdistäminen vähentävät hallinnollista taakkaa ja antavat mahdollisuuden yhdenmukaistaa ohjausta. Tämä luo osaltaan paremmat edellytykset yhdenvertaisten, laadukkaiden ja kustannusvaikuttavien palvelujen järjestämiseksi hyvinvointialueilla.  

Myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kannatettu valtionohjauksen selkeyttämistä ja parempaa koordinaatiota. Lähes kaikki valiokunnan kuulemat hyvinvointialueet kannattivat näitä tavoitteita. Valiokunta kuitenkin korostaa yhdenvertaisten ja laadukkaiden palvelujen varmistamisen ensisijaisuutta jäljempänä tarkemmin ilmenevällä tavalla. Lisäksi esityksen 1. lakiehdotus sisältää valiokunnan näkemyksen mukaan säännöksiä, joita on tarpeen muuttaa jäljempänä ehdotetuin tavoin. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lausunnossa esitetyt näkökohdat voivat olla merkityksellisiä myös pelastustoimen toimialan ja sisäministeriön toimivallan sekä mahdollisesti myös muiden ministeriöiden toimivallan osalta, mutta valiokunta ottaa kantaa asiaan lähtökohtaisesti vain oman toimialansa näkökulmasta. 

Ministeriöiden ohjaustoimivalta

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 11 §:n 1 momentin mukaan valtiovarainministeriö seuraa yleisesti hyvinvointialueiden toimintaa ja taloutta, vastaa hyvinvointialueiden talouden ja toiminnan yleisestä ohjauksesta, sovittaa yhteen valtioneuvostossa tehtävää hyvinvointialueiden ohjausta sekä huolehtii, että hyvinvointialueiden itsehallinto otetaan huomioon hyvinvointialueita koskevan lainsäädännön valmistelussa. Pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön toimivallasta sosiaali- ja terveydenhuollon yleisessä ohjauksessa, suunnittelussa, kehittämisessä ja valvonnassa säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 21 §:ssä, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Perustelujen (s. 5) mukaan sosiaali- ja terveysministeriö vastaa valtakunnallisesta sosiaali- ja terveyspolitiikasta sekä osaltaan valtakunnallisten tavoitteiden valmistelusta ja niiden huomioon ottamisesta hyvinvointialueiden toiminnan ohjauksessa. Sisäministeriön toimivallasta pelastustoimen yleisessä ohjauksessa, suunnittelussa ja kehittämisessä säädetään pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 7 §:ssä. 

Valiokunta pitää kannatettavana ohjauksen koordinaatiovastuun säätämistä yhdelle taholle. Se selkeyttää ohjausta ja mahdollistaa paremmin sen, että ohjaus tapahtuu tavoitteisiin nähden yhdenmukaisesti. Myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kannatettu ohjauksen selkeyttämistä sekä koordinaatiovastuusta säätämistä. Valiokunta painottaa, että ministeriöiden hyvinvointialueisiin kohdistamista ohjaustoimista tulee säätää selvästi laissa siten, ettei ministeriöiden ohjaustoimivallan rajoista ja keskinäissuhteista vallitse epäselvyyttä tai tulkinnanvaraisuutta. Lakitasoisen sääntelyn selkeyden vaatimusta korostaa asiantuntijakuulemisen perusteella tässä yhteydessä se, että ohjaustoimivalta liittyy perustuslain 19 §:n 3 momentissa perusoikeuksina turvattuihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. 

Hyvinvointialueiden talous ja toiminta koostuu lakisääteisinä tehtävinä sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimesta. Toisin kuin kunnilla, hyvinvointialueiden toimiala on rajoitettu lakisääteisten tehtävien lisäksi (ns. yleinen toimiala) hyvin kapea-alaisesti lakisääteisiä tehtäviä tukeviin tehtäviin, joiden hoitaminen ei saa laajuudeltaan vaarantaa lakisääteisten tehtävien hoitamista. Myös hyvinvointialueiden harjoittaman liiketoiminnan tulee olla vähäriskistä ja sen tulee tukea lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Hyvinvointialueella on lisäksi oikeus ottaa hoidettavakseen sopimuksella kuntien sille siirtämiä tehtäviä, jos tehtävä liittyy hyvinvointialueen tehtäväalaan, kattaa koko alueen ja kunnat osoittavat tehtävän hoidon edellyttämän rahoituksen. (HE 241/2020 vp, s. 1122) 

Valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjaustoimivallan ala ja suhde toisiinsa ovat hallituksen esityksessä ehdotetun sääntelyn valossa valiokunnan näkemyksen mukaan osittain päällekkäiset, kun yhtäältä valtiovarainministeriö vastaisi 11 §:n 1 momentin nojalla hyvinvointialueiden talouden ja toiminnan yleisestä ohjauksesta, ja toisaalta sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi voimassa olevan sääntelyn mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon yleisen ohjauksen toimivalta. Asiantuntijoiden mukaan tästä seuraisi epäselvyys siitä, mikä ministeriö ohjaa hyvinvointialueita sosiaali- ja terveydenhuollon osalta.  

Valtiovarainministeriöltä ja sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan hyvinvointialuelain 11 §:n 1 momenttiin ehdotettu lisäys, jonka mukaan valtiovarainministeriö vastaa hyvinvointialueen talouden ja toiminnan yleisestä ohjauksesta tarkoittaa toiminnan osalta hyvinvointialueen hallintoa ja muuta sellaista hyvinvointialueen toimintaa, jonka ohjaaminen ei ministeriöiden välisen toimialajaon tai erityislainsäädännön perusteella kuulu jollekin muulle ministeriölle. Valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamissaan selvityksissä sekä valiokunnan kuulemisissa todenneet valiokunnalle, että esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa ministeriöiden välistä toimialajakoa eikä sosiaali- ja terveydenhuollon yleistä ohjausvaltaa ole tarkoitus siirtää valtiovarainministeriölle. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että mainittu jako ei käy ilmi ehdotetusta pykälämuotoilusta. Voimassa olevan ja myös esityksen mukaisen järjestämislain 21 §:n nojalla sosiaali- ja terveydenhuollon yleinen ohjaus kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotettu 11 §:n 1 momentin sanamuoto ei rajoita valtiovarainministeriön yleistä ohjausvaltaa siltä osin kuin yleinen ohjaus kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle tai sisäministeriölle. Säännös antaa siten valtiovarainministeriölle laajan yleisen ohjauksen toimivallan ohjata hyvinvointialueiden taloutta ja toimintaa päällekkäisesti. 

Myös perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota ministeriöiden yleisen ohjauksen epäselvyyteen ja päällekkäisyyteen sekä siihen, että säännös ei vastaa hallituksen esityksessä esitettyjä tavoitteita (kappale 16). Perustuslakivaliokunta toteaa, että hallituksen esityksen mukaan (s. 10) sääntelyn yhtenä tavoitteena on yhtenäistää ja selkeyttää hyvinvointialueiden valtion ohjausta. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöstä olisi perusteltua selkeyttää ja täsmentää tavoitetta vastaavaksi. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja toteaa, että 1. lakiehdotuksen sääntelyä on sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan tältä osin välttämätöntä selkeyttää ja täsmentää hallintovaliokunnassa. 

Valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat vastineessaan ehdottaneet, että valtiovarainministeriön yleinen ohjaustoimivalta 11 §:n 1 momentissa täsmennettäisiin koskemaan "hyvinvointialueiden talouden ja hallinnon yleistä ohjausta sekä toiminnan yleistä ohjausta siltä osin kuin sitä ei ole säädetty sosiaali- ja terveysministeriön, sisäministeriön tai muun ministeriön toimivaltaan kuuluvaksi". Ministeriöiden näkemyksen mukaan tällä poistettaisiin säännöstasolla se, ettei ministeriöiden ohjaustoimivalta ole päällekkäistä. Ministeriöt ovat edelleen vastineessaan (29.4.2024) todenneet, että lopulliset ehdotukset pykäläkohtaisista muotoiluista voidaan esittää mietintövaliokuntana toimivalle hallintovaliokunnalle annettavassa vastineessa sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut lausuntonsa.  

Valiokunta yhtyy ministeriön näkemykseen siltä osin, että ehdotettu muotoilu poistaisi päällekkäisyyden toiminnan yleisen ohjauksen osalta. Valiokunta kuitenkin korostaa, että kyseinen muotoilu ei poista päällekkäisyyttä talouden ohjauksen osalta. Sen lisäksi ehdotettuun muotoiluun on tuotu uutena säännöksenä valtiovarainministeriölle toimivalta ohjata hyvinvointialueiden hallintoa. Valiokunta toteaa, että hyvinvointialueiden hallinnon voidaan yhtäältä katsoa olevan osa hyvinvointialueiden toimintaa. Hallintoon ja talouteen kuuluu myös sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädäntövaltaan ja yleisen ohjauksen toimivaltaan kuuluvia toimintoja. Valiokunta toteaa, että ministeriöiden ohjausvalta ei voi olla päällekkäistä myöskään talouden ja hallinnon yleisen ohjauksen osalta. Valiokunta esittää, että hallintovaliokunnan tulee kiinnittää tähän huomiota huomioiden hyvinvointialueiden itsehallinnon aseman merkitys ohjauksen muodostumisessa. 

Valiokunta toteaa, että ministeriöiden ehdottama muotoilu on ongelmallinen myös siksi, että se näyttäisi viittaavan myös muun tasoiseen sääntelyyn kuin lain tasoiseen sääntelyyn. On kuitenkin selvää, ettei lain tasoisesta säännöksestä voida poiketa alemman asteisella säännöksellä.  

Lain tasolla ohjausvallan päällekkäisyys voidaan valiokunnan näkemyksen mukaan poistaa muotoilulla, jossa poissuljetaan valtiovarainministeriön toimivalta siltä osin kuin siitä on lain tasolla muualla säädetty. Tällöin säännös täyttäisi myös ehdotetun lain tarkoituksen siten kuin valiokunnalle on selvityksissä ja kuulemisissa todettu, ettei ministeriöiden väliseen toimialajakoon ole tarkoitus tehdä muutoksia eikä sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausvaltaa ole tarkoitus siirtää valtiovarainministeriölle.  

Valiokunta toteaa, että asianmukaisempaa voisi olla poistaa päällekkäisyys säätämällä eri ministeriöiden tehtävistä lain tasolla täsmällisemmin ja kattavasti. Tällaisesta sääntelyehdotuksesta sosiaali- ja terveysvaliokunnalla ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen osana ollut mahdollisuutta lausua ja se vaatisi uutta säädösvalmistelua. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta edellyttää, että hallintovaliokunta täsmentää 1. lakiehdotuksen 11 §:n 1 momentin sääntelyä ja varmistaa, että sosiaali ja terveysministeriön ohjaustoimivaltaa ei kavenneta eikä ministeriöiden välinen ohjausvalta ole säännöstekstin perusteella päällekkäistä. Säännöksen päällekkäisyyttä ei poista se, että perusteluissa asiasta mainittaisiin toisin. 

Finanssipoliittiset tavoitteet

Esityksessä 1. lakiehdotuksen 12 §:n 2 momenttiin lisättäisiin säännös valtioneuvoston asettamien finanssipoliittisen tavoitteiden ottamisesta huomioon hyvinvointialueita koskevan lainsäädännön ja ohjauksen valmistelussa. Esityksen mukaan finanssipoliittisten tavoitteiden huomioon ottamisella varmistettaisiin osaltaan, että ministeriöiden ohjaus olisi kokonaisuutena yhdensuuntaista ja tukisi valtion julkista taloutta koskevia tavoitteita. Finanssipoliittisten tavoitteiden huomioon ottaminen tarkoittaisi esityksen mukaan sitä, että tavoitteet otetaan huomioon toimintaan ja palvelutuotantoon kohdistuvassa ohjauksessa sekä lainsäädännön valmistelussa. 

Lisäksi 1. lakiehdotuksen 12 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi hyvinvointialueiden tehtäviä koskevista valtakunnallisista tavoitteista. Esityksen perustelujen (s. 20) mukaan tavoitteita valmisteltaisiin edelleen sosiaali- ja terveysministeriössä sekä sisäministeriössä, mutta valtiovarainministeriö sovittaisi valmistelua yhteen ja vastaisi tavoitteiden esittelystä valtioneuvostolle. Pykälän 1 momentissa myös säädettäisiin siitä, että valtakunnallisissa tavoitteissa on otettava huomioon valtioneuvoston asettamat julkisen talouden finanssipoliittiset tavoitteet.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sinänsä tärkeänä, että hyvinvointialueiden ohjauksessa otetaan huomioon finanssipoliittiset tavoitteet kustannusvaikuttavuuden edistämiseksi sekä kustannusten nousun hillitsemiseksi sekä palveluiden turvaamiseksi tulevaisuudessa. Asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin esitetty kritiikkiä finanssipoliittisten tavoitteiden korostumisesta. Valiokunta toteaa, että jatkossakin finanssipoliittiset tavoitteet tulee sovittaa perusoikeuksiin siten, että perusoikeudet turvataan.  

Perustuslakivaliokunta korostaa lausunnossaan (kappale 19) perustuslain 22 §:n mukaista julkisen vallan velvoitetta turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, mukaan lukien perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisten sosiaalisten perusoikeuksien toteutuminen. Myös valtionohjauksessa on siten perustuslakivaliokunnan mukaan pyrittävä osaltaan varmistamaan, että itsehallinnollisilla hyvinvointialueilla on kyky varmistaa hyvinvointialueen asukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertainen toteutuminen koko maassa. Perustellumpaa perustuslakivaliokunnan mielestä olisi, että perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisten oikeuksien turvaamiseen liittyvät seikat kävisivät talous- ja finanssipoliittisten tavoitteiden ohella ilmi säännöstekstistä. 

Valtiovarainministeriöltä ja sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan lain 12 a §:n 1 momentin toisessa virkkeessä voitaisiin viitata finanssipoliittisten tavoitteiden ohella hyvinvointialueiden tehtäviä koskeviin perusoikeuksiin esimerkiksi seuraavasti: Valtakunnallisissa tavoitteissa on otettava huomioon sosiaali- ja terveyspalveluihin ja pelastustoimen palveluihin liittyvien perusoikeuksien turvaaminen sekä valtioneuvoston asettamat julkisen talouden finanssipoliittiset tavoitteet.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan siitä, että perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisten oikeuksien turvaamiseen liittyvät seikat tulee käydä ilmi säännöstekstistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että hallintovaliokunta ottaa huomioon perustuslakivaliokunnan vaatimukset. 

Voimassa olevan järjestämislain 22 §:n mukaan valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi valtakunnalliset strategiset tavoitteet yhdenvertaisen, laadukkaan ja kustannusvaikuttavan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle (sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet). Tavoitteiden tulee perustua sosiaali- ja terveysministeriön 31 §:ssä tarkoitettuun selvitykseen sekä mahdollisiin muihin väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja taloutta koskeviin seurantatietoihin. Lisäksi tavoitteissa on otettava huomioon valtioneuvoston asettamat julkisen talouden finanssipoliittiset tavoitteet. 

Hyvinvointialueiden tehtäviä koskevien valtakunnallisten tavoitteiden määrittely ei 1. lakiehdotuksen uuden 12 a §:n 1 momentin mukaan enää perustu voimassa olevan lain edellyttämään sosiaali- ja terveysministeriön selvitykseen sekä mahdollisiin muihin väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja taloutta koskeviin seurantatietoihin. Esityksen perusteluissa (s. 20) todetaan, että tavoitteiden tulisi kuitenkin perustua pelastustoimen järjestämislain 15 §:ssä tarkoitettuun sisäministeriön vuosittaiseen selvitykseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 31 §:ssä tarkoitettuun sosiaali- ja terveysministeriön vuosittaiseen selvitykseen. Valiokunta pitää erittäin valitettavana, että esitykseen ei sisälly perusteluja sille, miksi tavoitteiden perustumista kyseiseen selvitykseen ei ole enää katsottu tarpeen säätää lakisääteiseksi velvoitteeksi tavoitteiden määrittelyä koskevassa säännöksessä, vaikka muutos on periaatteellisesti merkittävä.  

Järjestämislain 31 §:n mukaan selvityksen tulee sisältää ehdotus tarvittavista toimenpiteistä julkisen talouden suunnitelman, valtion talousarvion sekä 22 §:ssä tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tavoitteiden laatimista sekä muuta valtakunnallista ohjausta varten. Valiokunta pitää epäjohdonmukaisena, että valtakunnallisten tavoitteiden määrittelyä koskevassa säännöksessä ei olisi nykysääntelyn mukaisesti mainintaa siitä, että määrittelyn tulee perustua kyseiseen selvitykseen. Selvityksen tulee sisältää palvelujen ohjauksen näkökulmasta keskeistä tietoa hyvinvointialueiden taloutta koskevaan päätöksentekoon nimenomaisesti sen arvioimiseksi, onko kokonaisrahoitus riittävällä tasolla perusoikeuksina turvattujen riittävien palvelujen varmistamiseksi. Tämä ei tule arvioiduksi esimerkiksi yksittäisissä lainsäädäntöhankkeissa, joissa lähtökohtaisesti arvioidaan palvelujen toteutumista ja rahoitusta vain kyseisen esityksen näkökulmasta. Lisäksi selvityksessä hyödynnetään 30 §:ssä tarkoitettuja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen riippumatonta asiantuntija-arvioita, joka osaltaan vahvistaa selvityksen merkitystä perusoikeuksien turvaamisessa. 

Valtiovarainministeriöltä saadun selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön selvitykset on jatkossakin tarkoitettu otettavaksi huomioon tavoitteiden asettamisessa. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 21 §:n mukaan osaltaan valtakunnallisten tavoitteiden valmistelusta. Tavoitteiden on valtiovarainministeriön mukaan ajateltu tätä kautta perustuvan osaltaan sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiin. Valtiovarainministeriö ei antamassaan selvityksessä näe estettä sille, että perustuslakivaliokunnan edellä mainittu huomio voitaisiin vaihtoehtoisesti toteuttaa tuomalla laintasolle maininta, että tavoitteita asettaessa tulee ottaa huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 31 §:ssä ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 15 §:ssä tarkoitetut sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön selvitykset sekä mahdolliset muut väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen toimintaa ja taloutta koskevat seurantatiedot. Valiokunta kehottaa hallintovaliokuntaa ottamaan tämän huomioon. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että selvityksen kirjaaminen lakiin ei sellaisenaan ratkaise perustuslakivaliokunnan edellyttämää perusoikeuksien turvaamiseen liittyvän edellytyksen kirjaamista lakiin. Selvitys tuo valmisteluun ja päätöksentekoon tarvittavan tietopohjan. Vastuu tavoitteiden perustumisesta selvitykseen tulee kohdistua myös valtiovarainministeriön esittelyvastuuseen sekä tavoitteita koskevaan päätöksentekoon eikä ainoastaan sosiaali- ja terveysministeriön valmisteluvastuuseen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että koska järjestämislain 22 §:ään jäisi ehdotuksen mukaan vain informatiivinen säännös, joka viittaa hyvinvointialueesta annettuun lakiin, on järjestämislain 31 §:n viittaussäännös, jossa viitataan 22 §:ssä tarkoitettuihin valtakunnallisiin tavoitteisiin, syytä korjata viittaukseksi hyvinvointialuelain 12 a §:ään. 

Valiokunta toteaa, että valiokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden ohjauksen vaatimusten välillä vallitsee tällä hetkellä selkeä ristiriita. Valiokunta korostaa, että valtion ohjauksen tulee olla kokonaisuutena sellaista, että hyvinvointialueilla on käytännössä tosiasialliset mahdollisuudet vastata tehtävistään. Hyvinvointialueiden tueksi tarvitaan selkeää ja johdonmukaista valtion ohjausta, jonka tarkoituksena on vähentää toiminnan ja talouden välisiä ristiriitoja varmistaen osaltaan perusoikeuksina turvatut palvelut. 

Neuvottelut hyvinvointialueen kanssa

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 13 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi ministeriöiden ja hyvinvointialueiden neuvotteluista. Neuvotteluja koskevat säännökset kootaan hyvinvointialuelakiin ja neuvottelujen tarkoitusta ja sisältöä koskevaa sääntelyä muutetaan. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi hyvinvointialueiden talouden ja toiminnan ohjauksesta vastuussa olevien ministeriöiden roolista neuvotteluosapuolina sekä neuvottelujen tarkoituksesta. Neuvottelut käytäisiin vuosittain voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti. Valtiovarainministeriö koordinoisi neuvotteluja. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan neuvottelu koskee järjestämisvastuuseen kuuluvien tehtävien toteutumista. Perustelujen (s. 25) mukaan neuvottelujen ehdotetaan koskevan sen rinnalla myös hyvinvointialueen taloudenhoitoa toiminnan ja talouden tarkastelun yhteensovittamiseksi ja talouden ohjauksen vahvistamiseksi. Voimassa olevan sääntelyn mukaan neuvottelut käydään erikseen kunkin alueen kanssa. Vastaavaa vaatimusta ei enää ehdotettaisi.  

Säännökset erillisistä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen neuvottelukunnista kumottaisiin ja näiden neuvottelukuntien tehtävät yhdistettäisiin hyvinvointialuetalouden ja -hallinnon neuvottelukuntaan, josta muodostettaisiin 13 §:ssä säädetty uusi hyvinvointialueneuvottelukunta. 

Valiokunta pitää kannatettavana, että neuvotteluja koskevaa sääntelyä yksinkertaistetaan ja neuvotteluprosessia joustavoitetaan ja siten mahdollistetaan tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimman neuvottelutavan toteuttaminen. Myös kolmen neuvottelukunnan tehtävien yhteensovittaminen yhdeksi neuvottelukunnaksi vähentää hallinnollista taakkaa ja selkeyttää ohjausta, kun asioita käsitellään yhden neuvottelukunnan piirissä yhtenä kokonaisuutena. Valiokunta tuo esiin, että asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota siihen, että yhdenvertaisten ja laadukkaiden palveluiden toteutuminen vaatii nykyistä vastavuoroisempaa ohjaus- ja neuvottelutyöskentelyä sekä paneutumista oikean tilannekuvan muodostamiseen. 

Hallituksen esityksen (s. 25) mukaan valtiovarainministeriö koordinoi neuvotteluja. Perustuslakivaliokunta kiinnittää tältäkin osin huomiota siihen, että valtiovarainministeriön tehtävä ja toimivalta eivät ilmene nimenomaisesti ehdotetusta sääntelystä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen ja ehdottaa, että hallintovaliokunta muuttaa säännöstä siten, että siitä ilmenee valtiovarainministeriön koordinaatiovastuuseen liittyvä rooli. Lakiehdotuksen 13 a §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen sanamuotoa voitaisiin täsmentää valiokunnan näkemyksen mukaan valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön vastineesta ilmenevän kaltaisesti esimerkiksi seuraavasti: