VALTIONEUVOSTON SELVITYS / JATKOKIRJELMÄ
Ehdotus
Komissio antoi 26.8.2024 ICES:n neuvojen perusteella ehdotuksensa neuvoston asetukseksi Itämeren kalastusmahdollisuuksista vuonna 2025. Komission ehdotukset vuoden 2025 kalastusmahdollisuuksista Itämerellä pohjautuvat kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICESin neuvoihin. ICES antoi 31.5.2024 neuvonsa vuoden 2025 TAC:sta Itämeren kalakannoille. Neuvoissa ei ole otettu huomioon TAC:n asettamisessa huomioon otettavia silakan vaelluksia pääaltaan ja Riianlahden välillä eikä Venäjän osuutta silakka-, kilohaili- ja lohikannoista.
ICES antoi Pohjanlahden silakkaa koskevan neuvonsa vasta 16.9.2024. Neuvon antaminen viivästyi, koska ICES arvioi uudelleen kalakantaa koskevat viitearvot. Komissio täydensnsi ohjanlahden silakan osalta 26.8.2024 antamaansa asetusehdotusta epävirallisella asiakirjalla. Valtioneuvosto informoi tästä eduskuntaan jatkokirjeellä EJ 10/2024 vp — E 52/2024 vp.
Valtioneuvoston kanta
Peruskanta
Valtioneuvosto kannattaa Itämeren kalastusmahdollisuuksien vahvistamista vuodelle 2025 siten, että kalakantoja hyödynnetään kestävää enimmäistuottoa (Maximum Sustainable Yield, MSY) koskevan EU:n yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti.
Kalastusmahdollisuudet tulee siten vahvistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 2016/1139 Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevan monivuotisen suunnitelman ja ICES:n niitä koskevan uusimman tieteellisen neuvon perusteella.
Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC
Lohikantojen vahvistaminen on Suomelle prioriteetti. Valtioneuvosto kannattaa ICES:n neuvon ja komission ehdotuksen perusteella vuodeksi 2025 ratkaisua, jonka mukaan TAC asetettaisiin 40 000 lohen merisaaliin (kaupallisen ja vapaa-ajankalastuksen) perusteella siten, että määrästä vähennetään komission ehdotuksen mukaisesti vapaaajankalastuksen saalis (1 340 lohta), ilmoittamattomat saaliit (1 550 lohta), hylkeiden vahingoittamat (1 860 lohta) sekä alamittaisina vapautetut ja kuolleet lohet (370 lohta), jolloin TAC asetettaisiin 34 787 loheksi. Suomen kiintiö olisi 8 989 lohta.
TAC vahvistettaisiin vain sivusaaliita varten, mutta Pohjoisella Itämerellä, Ahvenanmerellä, Saaristomerellä ja Pohjanlahdella (leveyspiirin 59?30´N pohjoispuolella osa-alueilla 29N, 30 ja 31) voitaisiin neljän merimailin sisäpuolella kutuvaelluksen aikana (toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana) kalastaa lohta kohdennetusti sekä kaupallisessa että vapaa-ajankalastuksessa. Itämeren pääaltaalla leveyspiirin 59°30´N eteläpuolella ja 59°30´N pohjoispuolella neljän merimailin ulkopuolella kiellettäisiin siis sekä lohen kaupallinen että vapaa-ajankalastus kokonaan.
Lisäksi pyritään siihen, että aiempien vuosien tavoin muut Itämeren jäsenvaltiot sitoutuisivat siirtämään hyödyttömiksi jäävät lohikiintiönsä tarvittavilta osin ylläpitämään Suomen (ja Ruotsin) rannikkokalastusta ICES:n tieteellisen neuvon mahdollistamalla tasolla. On tärkeää, että tämä sitoumus säilyy EU-tasolla ja Suomella säilyy kansallisella tasolla mahdollisimman suuri harkintavara päättää, otammeko siirtoja vastaan muilta jäsenvaltioilta. Näin pystymme kansallisesti ottamaan ICES:n tieteellistä neuvoa ja komission ehdotusta paremmin huomioon lohikantojen tilan ja lohen nousun jokiin kaikissa tilanteissa, on lohikannan tila sitten heikentymässä tai tavoitteiden mukaisesti paranemassa. Tämän mahdollisuuden hyödyntämistä harkitaan kuten aiemminkin kansallisesti lohitilanteen ja erityisesti lohen nousua jokiin koskevan tiedon perusteella. Tänä vuonna Suomi ei ottanut vastaan siirtoja muilta jäsenvaltioilta. Kesän 2024 heikko lohinousu ei puolla lohikiintiöiden siirtämistä Suomelle myöskään ensi vuonna.
Reaktiona heikkoon lohinousuun Suomi pyrkii myös siihen, että jäsenvaltiot sitoutuisivat olemaan siirtämättä vuoden 2024 lohikiintiöiden käyttämättömiä osia vuodelle 2025. Suomen osalta tämä tarkoittaisi, että 1 666 lohta (10 %:n käyttämätön osuus Suomen vuoden 2024 kalastuskiintiöstä, jonka komissio normaalisti siirtäisi Suomelle automaattisesti) ei siirrettäisi kuluvalta vuodelta suurentamaan vuoden 2025 lohikiintiötä, vaan Suomen lohen kalastuskiintiö olisi ensi vuonna 8 989 lohta.
Valtioneuvosto lähtee siitä, että lohenkalastuksen säätelytoimenpiteiden tulee kohdella kaupallista ja vapaa-ajan kalastusta (ml. kalastusmatkailu) tasapuolisesti.
Valtioneuvosto kannattaa lisäksi teknisten kalastussääntöjen jatkamista. Leveyspiirin 59°30´N pohjoispuolella osa-alueilla 29N, 30 ja 31 touko-elokuussa neljän merimailin sisäpuolella lohen vapaa-ajankalastusta ei rajoitettaisi EU säännöksin.
Valtioneuvosto edellyttää, että komissio ja jäsenvaltiot edelleen valvovat, että Itämerellä ei harjoiteta laitonta lohenkalastusta ja että lohenkalastuksen edellä mainittua kieltoa Itämeren pääaltaalla noudatetaan.
Valtioneuvosto pitää erittäin tärkeänä, että Itämerelle saadaan lohen monivuotinen suunnitelma.
Lisäksi valtioneuvosto katsoo, että kaikki kalastuskuolevuus tulee ottaa huomioon kalastuksen säätelyssä.
Suomenlahden lohen TAC
Valtioneuvosto kannattaa Suomenlahden lohen TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon mukaisesti (9 440 kpl) siten, että hylkeiden vahingoittamien lohien sekä vapautettujen alamittaisten (kuolleet) lohien määrä ja arvioitu raportoimaton saalis (yht. 491 lohta) sekä Venäjän osuus (9,3 %, 832 lohta) vähennetään, jolloin EU TAC olisi komission ehdotuksen mukaisesti noin 8 117 lohta. Suomen lohikiintiö olisi 7 285 lohta.
Pohjanlahden silakan TAC
Suomi kannattaa Pohjanlahden silakan TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon mukaisesti Fmsy vaihteluvälin kutukannan kokoon suhteutetun alarajan ja pistearvon välillä siten, että TAC olisi 66 446 – 74 515 tonnia.
Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan TAC
Valtioneuvosto kannattaa TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon Fmsy vaihteluvälin kutukannan kokoon suhteutetun alarajan ja pistearvon välillä siten, että TAC olisi 95 340 – 125 344 tonnia.
EU:n TAC muodostuisi vähentämällä Venäjän osuus (9,5 %) ja ottamalla huomioon Riianlahden ja pääaltaan välinen vaellus, jolloin EU:n TAC olisi 83 881 – 111 034 tonnia (108 – 175 % lisäys verrattuna vuoden 2024 EU TAC:iin 40 368 tonnia). Komissio ehdottaa vaihteluvälin alinta lukua.
Riianlahden silakkakannan TAC
Valtioneuvosto kannattaa TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon ja Fmsy vaihteluvälin ala- ja ylärajan välillä siten, että TAC olisi 30 394 – 45 235 tonnia.
EU:n TAC muodostuisi ottamalla huomioon Riianlahden ja pääaltaan välinen vaellus ja Fmsy olisi kalastuskuolevuuteen perustuvan komission ehdotuksen mukaisesti 41 635 tonnia.
Läntisen silakkakannan TAC
Valtioneuvosto kannattaa ICES:n neuvon mukaisesti nollasaalista läntiselle silakkakannalle.
Komissio ehdottaa läntiselle silakalle sivusaalis TAC:a, jonka määrä olisi 394 tonnia. Lisäksi komissio ehdottaa, että aiemmin sallittu pienimuotoinen silakan rysä- ja verkkokalastus tulisi kielletyksi.
Kilohailin TAC
Valtioneuvosto kannattaa TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon ja Fmsy vaihteluvälin ala- ja ylärajan välillä siten, että TAC olisi 130 195 – 169 131 tonnia.
TAC:n tasossa tulee ottaa huomioon Venäjän osuus (10,08 %) siten, että EU:n TAC olisi 117 071 – 152 082 tonnia (42 – 24 % vähennys verrattuna vuoden 2024 EU TAC:iin 201 000 tonnia). Komissio ehdottaa vaihteluvälin alinta lukua vähennettynä yhdellä tonnilla (117 070 tonnia).
Itäisen turskakannan TAC
Valtioneuvosto kannattaa sitä, että turskalle asetetaan vain sivusaalis-TAC aiempien vuosien mukaisesti. Valtioneuvosto myös kannattaa nykyistä kuturauhoitusta (touko-elokuu) ja vapaaajankalastuksen kieltämistä turskan pääasiallisilla esiintymisalueilla osa-alueilla 24 – 26. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että sivusaalis-TAC asetetaan riittävän korkealle tasolle, jotta vältetään tilanteet, joissa sivusaalis-TAC:n pienuus rajoittaisi perusteetta muuta kalastusta.
Komissio ehdottaa sivusaalis-TAC:n määräksi 191 tonnia.
Turskan sivusaaliskiintiön kohdennettu käyttö osana tutkimuskalastusta olisi aiempien vuosien mukaisesti sallittava, jotta turskakannan tilan kehitystä voidaan arvioida. Vaihtoehtoisesti tulee sallia turskaan kohdentuva pienimuotoinen kalastus alle 12 metrin pituisilla muita kuin trooleja käyttävillä kalastusaluksilla läntisen silakan vuotta 2024 koskevan ratkaisun mukaisesti.
Lisäksi Suomen kannalta on tärkeää, että jäsenvaltiot sitoutuvat edelleen turskaa koskeviin kiintiövaihtoihin niin, että turska ei muodostu pullonkaulalajiksi muiden lajien kalastuksessa niille jäsenvaltioille, joiden turskakiintiöt ovat pienet.
Läntisen turskakannan TAC
Valtioneuvosto kannattaa sitä, että turskalle asetetaan vain sivusaalis-TAC aiempien vuosien mukaisesti.
Komissio ehdottaa sivusaalis-TAC:n määräksi 93 tonnia.
Punakampela
Valtioneuvosto kannattaa TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon mukaisesti siten, että TAC on enintään 20 062 tonnia osa-alueilla 22 – 32.
Komissio ehdottaa TAC:n säilyttämistä vuoden 2024 tasolla 11 313 tonnia.
Meritaimen
Valtioneuvosto kannattaa sitä, että meritaimenen kaupallisen kalastuksen kieltoa jatketaan myös vuonna 2025 neljää meripeninkulmaa kauempana perusviivoista mitattuna.
Yhteisymmärryksen saavuttamiseen tarvittava neuvotteluvara
Valtioneuvosto on neuvotteluprosessin aikana valmis hyväksymään ja valmistelemaan omaaloitteisesti sellaisia ratkaisuja (esim. kalastuksen ajallisia ja alueellisia rajoituksia), jotka ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastuksen ja varovaisuusperiaatteen mukaisia sekä ovat tarpeen poliittisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja Suomen tavoitteiden edistämiseksi neuvostossa.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
(1) Komissio on antanut 26.8.2024 ehdotuksen Itämeren kalastusmahdollisuuksista vuodelle 2025 ja täydentänyt ehdotustaan Pohjanlahden silakan osalta sen jälkeen, kun Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) antoi 26.9.2024 neuvonsa tältä osin.
(2) Suuri valiokunta kiinnittää asiassa valtioneuvoston huomiota maa- ja metsätalousvaliokunnan (MmVL 15/2024 vp) ja ympäristövaliokunnan (YmVL 12/2024 vp) lausuntojen yksityiskohtaisempiin näkemyksiin ja esittää niihin pohjautuen seuraavia huomioita.
Kalastusmahdollisuuksista päättämisen yleiset lähtökohdat
(3) Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että Itämeren kalastusmahdollisuudet tulee vahvistaa kalakantoja ja niiden kalastusta koskevan monivuotisen suunnitelman ja ICES:n kalakantoja koskevan uusimman tieteellisen neuvon perusteella.
(4) Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että päätöksenteko perustuu tutkimustietoon niin kalakantojen nykytilasta kuin sääntelyehdotusten ekologisista, taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista. ICES:n tieteellistä neuvoa voidaan pitää parhaana käytettävissä olevana tietopohjana päätöksenteolle siihen liittyvistä epävarmuustekijöistä huolimatta.
(5) Suuri valiokunta tuo erikoisvaliokuntien tavoin esiin huolensa Itämeren kalakantojen tilassa tapahtuneista muutoksista ja useiden kalankantojen nopeasta taantumisesta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kantojen heikentymiseen vaikuttaisi vahvasti Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneet muutokset. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa lausunnossaan, ettei kalastus ole viime vuosina ollut määräävä tekijä kalakantojen kehityksessä. Suuri valiokunta katsoo maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin, että kalastuksen sääntely on kuitenkin ainoa käyttökelpoinen keino, jolla kalakantojen tilaan voidaan vaikuttaa lyhyellä aikavälillä. Toimet kalakantojen nopean elpymisen varmistamiseksi ovat tärkeitä sekä Itämeren ekosysteemin tasapainon että kalastuselinkeinon tulevaisuuden kannalta.
Pohjanlahden silakan kokonaiskiintiö
(6) Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston kantaa kalastuskiintiön vahvistamisesta Pohjanlahden silakkakannalle ICES:n neuvon mukaisesti, jolloin kiintiö olisi 66 446 – 74 515 tonnia vuodelle 2025. Tämä merkitsisi 21-36 prosentin lisäystä vuoden 2024 ennätyksellisen pieneen 55 000 tonnin kiintiöön. Pohjanlahden silakkakanta on taloudellisesti Suomen kalatalouden tärkein kalakanta, ja kokonaiskiintiön merkittävä kasvu parantaa olennaisesti kalastuselinkeinon ja silakan jalostusteollisuuden toimintaedellytyksiä.
(7) Valiokunnan saaman selvityksen mukaan silakan kannan koko- ja kehitysarviot ovat olleet myönteisiä. Tutkimusta ja toimia tämän Suomelle tärkeän silakkakannan tilan ja ikärakenteen saamiseksi nykyistä paremmalle tasolle on tärkeää edelleen jatkaa.
Suomenlahden, Saaristomeren ja Itämeren pääaltaan silakan kokonaiskiintiö
(8) Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan niin sanotun keskisen silakan kokonaiskiintiö tulee vahvistaa ICES:n neuvon mukaisesti siten, että EU:n kokonaiskiintiö olisi 83 881 — 111 034 tonnia. Komission ehdotus ICES:n neuvon alarajan mukaiseksi kokonaiskiintiöksi merkitsee 108 prosentin lisäystä vuoden 2024 kiintiöön. Syinä kiintiön merkittävälle kasvulle ovat kahden edellisvuoden alhainen kalastuskuolevuus, 2022 syntynyt vahva vuosiluokka ja silakan kasvun parantuminen. Keskisen silakan tilanteen kehittyessä parempaan suuntaan suuri valiokunta katsoo maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin, että niin kalakantojen kestävyyden kuin kalastuselinkeinon näkökulmasta pitkällä aikavälillä pyrkimyksenä tulee olla mahdollisimman vakaa kiintiötaso.
Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen kokonaiskiintiö
(9) Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että lohikantojen vahvistaminen on Suomelle prioriteetti. Siksi valiokunta kannattaa ehdotettua 34 787 lohen kokonaiskiintiötä, josta Suomen osuus olisi 8 989 lohta (kun on vähennetty vapaa-ajankalastuksen saalis, ilmoittamatta jäävien ja hylkeiden vahingoittamien, alamittaisina vapautettujen ja kuolleiden lohien osuus). Suomen lohikiintiö pienenisi melkein 50 % vuoden 2024 toteutuneesta kiintiöstä. Esitetty kiintiö olisi noin 2 500 lohta vähemmän kuin vuoden 2024 saalis.
(10) Vuosien 2023 ja 2024 Pohjanlahden lohikantojen emokalamäärät sekä Tornionjoen ja Simojoen nousulohimäärät ovat olleet hyvin alhaiset. Luonnonvarakeskukselta saatujen tietojen mukaan nuorten, yhden merivuoden ikäisten lohien nousumäärä on laskenut viime vuosina, ja trendi on jatkunut vuonna 2024. Huolestuttavan kehityksen taustalla on lohen korkea kuolleisuus merivaelluksen aikana, eikä tarkkaa syytä kuolleisuuden kasvulle tiedetä. Pohjanlahden pienten lohikantojen on arvioitu olevan erityisen suuressa vaarassa.
(11) Historiallisen pieni lohikiintiö vaikuttaa haitallisesti niin kaupalliseen kalastukseen kuin vapaa-ajan kalastukseen sekä kalastusyritysten toimintaan pitkin rannikkoa. Lohi on ollut keskeinen saalislaji rannikkokalastajille, ja lohikiintiön koko on vaikuttanut suoraan rannikkokalastukseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan se, ettei ehdotuksessa sallittaisi lohen kalastusta neljää merimailia ulompana, vaikuttaisi taas erityisesti vapaa-ajankalastukseen kohtuuttoman voimakkaasti. Samalla on kuitenkin huomattava, että ICES:n kanta-arvio on yliarvioinut vuoden 2023 lohennousun Pohjanlahden jokiin, minkä lisäksi vuoden 2024 lohennousu Tornionjokeen on ollut ennustetta selvästi pienempi. Tornionjoki on poikastuotannon kannalta Itämeren alueen merkittävin lohijoki. Suuri valiokunta pitää erikoisvaliokuntien tavoin lohen luontaisen lisääntymisen turvaamista keskeisenä ja korostaa yleisesti varovaisuusperiaatteen merkitystä kalastuksen sääntelyssä. Sääntelyssä tulee ottaa entistä paremmin huomioon ympäristössä ja kalakannoissa näkyvät negatiiviset signaalit jo varhaisessa vaiheessa heikkenemisen kierteen katkaisemiseksi. Tämä on pidemmällä aikajänteellä tarkasteltuna tarpeen myös ammatti- ja vapaa-ajankalastuksen näkökulmasta.
(12) Suuri valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston kantaa siitä, ettei Suomi heikossa lohitilanteessa ottaisi vastaan mahdollisesti tarjolle tulevia kiintiösiirtoja muista Itämeren jäsenvaltioista eikä siirtäisi vuoden 2024 käyttämättömiä osia kiintiöstä vuoden 2025 kiintiöön. Valtioneuvoston mukaan kiintiövaihdot ovat olleet rannikkokalastukselle hyvin tärkeitä. Suuri valiokunta kannattaa maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin valtioneuvoston linjausta siitä, että mahdollisuus kiintiövaihtoihin tulee jatkossa säilyttää, vaikka vaihto ei olisikaan ajankohtainen vuoden 2025 osalta. Suuri valiokunta pitää myös hyvänä valtioneuvoston aikomusta vaikuttaa siten, että muutkin jäsenvaltiot sitoutuisivat nykyisessä huonossa lohitilanteessa olemaan siirtämättä vuoden 2024 lohikiintiöiden käyttämättä jääneitä osia vuodelle 2025.
(13) Suuri valiokunta painottaa ympäristövaliokunnan tavoin, että EU:n kalastuskiintiösääntelyn lisäksi lohikantojen tilan parantamiseen voidaan vaikuttaa kansallisin toimin. Keskeisiä toimia ovat vaelluskalojen reittien kunnostaminen ja nousuesteiden poistaminen, tärkeiden elinympäristöjen kunnostaminen ja kutualueiden rauhoittaminen sekä tarvittaessa kalastusrajoitukset myös jokisuualueilla. Valiokunta korostaa tarvetta toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjauksia muun muassa virtavesien ennallistamisesta sekä NOUSU-ohjelman jatkamisesta ja kehittämisestä.
Suomenlahden lohen kokonaiskiintiö
(14) ICES:n suositus Suomenlahden lohikantojen kokonaiskalastuskiintiöksi on 9 440 lohta, mikä on 20 prosenttia pienempi kuin vuosille 2015–2024 annettu suositus. Suuri valiokunta kannattaa valtioneuvoston tavoin komission ehdotusta, joka on ICES:n suosituksen mukainen. EU:n kokonaiskiintiö olisi normaalien vähennysten ja Venäjän osuuden jälkeen 8 117 lohta ja Suomen kiintiö 7 285 lohta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ICES saattaa vielä päivittää neuvoaan Suomenlahden lohen osalta.
(15) Suomenlahdella ICES on tieteellisessä neuvossaan kiinnittänyt lisäksi erityisesti huomiota siihen, että lohenkalastus tulisi kohdentaa istutettuun loheen. Asiantuntijakuulemisissa on esitetty yhtenä keinona kalastuksen kohdentamiselle istutettuun loheen sitä, että pyyntiä ohjattaisiin sellaisten alueiden ulkopuolelle, jotka ovat luonnonlohen nousun kannalta erityisen tärkeitä.
Lopuksi
(16) Suuri valiokunta pitää kaikkien lohikantojen osalta tärkeänä sitä, että Itämerellä ei harjoiteta laitonta lohenkalastusta ja että lohenkalastuksen kieltoa Itämeren pääaltaalla noudatetaan ja valvotaan tehokkaasti.
(17) Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä myös sitä, että Itämerelle saataisiin lohen monivuotinen hoitosuunnitelma. Suomen tulee jatkaa tämän osalta aktiivista vaikuttamistyötä. Monivuotisen hoitosuunnitelman avulla olisi mahdollista lisätä lohikantojen pitkäjänteistä, lohikantakohtaiset erot huomioon ottavaa suojelua. Valiokunta toteaa, että lohen vapaa-ajankalastuksella on tärkeä merkitys kalastusmatkailun parissa toimiville yrityksille ja aluetaloudelle, ja monivuotinen hoitosuunnitelma on tärkeä myös kalastusmatkailun toimintaedellytysten ja tulevaisuuden turvaamiseksi. On tärkeää, että lohen ja muiden Itämeren kalakantojen tilaa seurataan aktiivisesti ja syitä kantojen tilassa tapahtuviin muutoksiin selvitetään.
(18) Suuri valiokunta korostaa reaaliaikaisten seurantavälineiden ja tieteellisten tutkimuskeinojen kehittämistä sekä resursoimista kalakantojen suojelun vahvistamiseksi, jotta ei tehdä virheellisiä poliittisia ratkaisuja väärän ennakkotiedon perusteella. Elinkeinon kannalta on haitallista tehdä ylimitoitettuja suojelutoimia ilman tieteellistä näyttöä ja vastaavasti kalakantojen suojelun vuoksi on noudatettava erityistä oikea-aikaisuutta sekä varovaisuutta. Suojelun tulee olla nykyistä nopeammin reagoivaa, tieteeseen pohjautuvaa, ennakoitua, systemaattista ja varovaisuusperiaatteen mukaista.
(19) Suuri valiokunta korostaa lisäksi ympäristövaliokunnan tavoin Itämeren heikon tilan vaikutusta kalojen ja erityisesti lohen menestymiseen. Lohien merivaelluksen aikaiseen heikkoon selviytymiseen vaikuttaa ilmeisesti merkittävästi se, että lohet käyvät syönnöksellä eteläisellä Itämerellä, jossa hapettomien pohja-alueiden laajuus on jo huomattava. Hapeton pinta-ala on kymmenkertaistunut vuosisadassa. Elinympäristöjen ja lajien tilaa heikentävät rehevöitymisen ohella ruoppaukset, vesirakentaminen, vieraslajit, roskaantuminen ja vedenalainen melu sekä kumulatiivisesti lisääntyvät paineet eri toiminnoista. Muutokset kalakantojen tilassa korostavat tarvetta kiinnittää entistä enemmän huomiota merivesien tilaan ja luonnon monimuotoisuuteen Itämerellä vaikuttaviin paineisiin ja uhkiin, mukaan lukien myös ilmastonmuutoksen vaikutukset.