Mittauslaitedirektiivin 2014/32/EU tavoitteena on muun muassa varmistaa mittaustulosten luotettavuus sekä edistää kuluttajien suojelua ja hyvän kauppatavan mukaista kaupankäyntiä. Nyt ehdotettujen muutosten tavoitteena on päivittää mittauslaitedirektiivin sääntelyä vastaamaan teknologista kehitystä sekä edistää sisämarkkinoiden toimivuutta ja puhtaan liikkuvuuden tavoitteita.
Talousvaliokunta suhtautuu ehdotukseen valtioneuvoston tavoin pääosin myönteisesti. On perusteltua uudistaa mittauslaitedirektiiviä niin, että se palvelee mittauslaitteiden vaatimusten yhtenäistämistä ja mittauslaitteiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistamista muuttuvassa teknologisessa ympäristössä.
Talousvaliokunta korostaa kuitenkin, ettei mittauslaitteille asetettavien vaatimusten tule aiheuttaa toimijoille tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Sääntelyn keskeiset ongelmakohdat liittyvät tältä osin erityisesti direktiivin liitteen I ja uuden liitteen V a sääntelyyn, ja koskevat toisaalta sähköenergiamittareita ja toisaalta sähköautojen latausjärjestelmiä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu kriittisesti ehdotusta siitä, että direktiivin muutosehdotuksessa esitetään sallittavaksi kulutusmittareina käytettäviin kaasu- ja sähköenergiamittareihin sisältyvän näytön korvaaminen etänäytöllä tai etäluennalla esimerkiksi mobiililaitteesta. Tämä edellyttäisi samalla mittausteknisesti valvotun tiedonsiirron toteuttamista ja sen luotettavuuden arviointia kulutusmittarin vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa, mikä voisi aiheuttaa huomattavia kustannuksia kulutusmittareiden valmistajille. Komission ehdotuksen lähtökohtana on että, mittaustulokseen esittämiseen voisi käyttää joko paikallista näyttöä, etänäyttöä tai molempia.
Talousvaliokunta pitää perusteltuna lähtökohtaa, että direktiivi mahdollistaa mittaustulosten esittämiseen erilaisia teknologisia ratkaisuja. Tämä edellyttää samalla punnintaa mittaustuloksen luotettavuuden turvaamisen ja perusteettoman raskaiden vaatimusten välttämisen välillä. Suomessa sähköenergian mittauksen etäluentajärjestelmiä ja dynaamisen hinnoittelun mahdollistavia sähköenergiamittareita on käytetty jo vuosia eikä etäluentajärjestelmissä tai mittaustuloksen siirrossa laskutusjärjestelmään sähköisesti ole havaittu sellaisia ongelmia, jotka edellyttäisivät metrologisen suojauksen ulottamista koskemaan niitä. Valiokunta korostaa, että sääntelyssä tulee välttää tiedonsiirrolle asetettavia raskaita vaatimuksia erityisesti silloin, jos mittaustulos voidaan varmistaa muutoinkin, esimerkiksi paikalliselta näytöltä.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty lisäksi huomiota direktiivin liitteiden vaatimuksiin erityisesti sähköajoneuvojen latauksen mittauksen osalta. Vaatimusten yhtenäistäminen on sinänsä tärkeä lähtökohta, jotteivät erisisältöiset kansalliset vaatimukset vaikeuta ja hidasta latausjärjestelmien valmistusta, myyntiä, hankintaa ja käyttöönottoa.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa uuden sähköajoneuvojen latauksen mittausta käsittelevän liitteen (Liite V a) vaatimuksia on pidetty osin päällekkäisinä direktiivin sähköenergiamittareita koskevan liitteen kanssa. Valiokunta yhtyy myös asiantuntijakuulemisessa esitettyihin arvioihin siitä, että latausjärjestelmän sertifiointi toiminnallisena kokonaisuutena on tarpeetonta ja aiheuttaa kalliita vaatimuksia latausasemien valmistajille, jotka ovat usein pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Olennaista on sen sijaan varmistaa sähköenergian mittauksen ja sen tuloksen ilmoittamisen luotettavuus. Myös vaatimus tyyppihyväksytyistä varaosista vaikuttaa kohtuuttomalta: esimerkkinä tästä ovat latausjärjestelmien kaapelit, joille on jo olemassa kansainvälisiä standardeja, joiden avulla voidaan ottaa huomioon kaapelin vaikutus ladatun sähköenergian määrään.
Talousvaliokunta kiinnittää kriittistä huomiota siihen, että komissio ei ole toteuttanut vaikutustenarviointia esityksen valmistelun yhteydessä. Valiokunta kehottaa valtioneuvostoa kiinnittämään asiaa koskevissa neuvotteluissa erityistä huomiota siihen, ettei sääntelyssä päädytä tarpeettoman yksityiskohtaisiin tai tiettyjä teknologisia ratkaisuja perusteettomasti suosiviin tai poissulkeviin ratkaisuihin. Valiokunta korostaa sääntelyssä teknologianeutraliteetin lähtökohtaa ja pitää tärkeänä arvioida myös säädösehdotusta koskevien neuvottelujen edetessä sääntelyn toteuttamiskelpoisuutta ja vaikutuksia alan markkinoihin ja toimijoihin.