Keskusta kannattaa saamelaiskäräjälain uudistamista ja näkee sen tarpeelliseksi, koska laki on vanhentunut, mutta käsittelyssä oleva lakiesitys ei vastaa tarpeita.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä puheena oleva lakiesitys antaisi toteutuessaan saamelaiskäräjien enemmistölle mahdollisuuden syrjiä perusteetta heille epämieluista saamelaisten vähemmistöä ilman, että syrjityille tarjottaisiin asiallisia muutoksenhakumahdollisuuksia perusoikeuksiensa turvaksi. Tätä emme voi hyväksyä, koska se olisi räikeä ihmisoikeusloukkaus ja tasa-arvon vastaista. Muistutamme, että perustuslakiin kirjatut perusoikeudet kuuluvat jokaiselle ja valtiovallan tulee turvata ne.
On kiistatonta, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki lähtee saamelaisista alkuperäiskansana. Nyt saamelaisia ollaan erottamassa jyviin ja akanoihin kieliperusteella, jota on vaikea todentaa vedenpitävästi. On hyvin vaikeaa ellei jopa mahdotonta todistaa, mitä kieltä kuollut ihminen on puhunut, koska Suomessa ei ole kerätty tietoja äidinkielestä ja monin paikoin kirjallista aineistoa tästä on varsin vähän. Toinen iso kysymys on, mikä merkitys on äänestysoikeudella, joka on keskeinen kansalais- ja poliittinen oikeus.
Toisin kuin hallitus esityksellään antaa ymmärtää, saamelaiset alkuperäisväestönä eivät ulotu vain muutamille Lapin alueille ja siellä oleviin kyliin, vaan heitä asuu laajalti Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Vain Suomessa välit ovat näin tulehtuneet eri saamelaisyhteisöjen välillä. Lisäksi tulisi huomata, että saamelaisuus tunnistetaan kielitaidon lisäksi myös sukujen, tapakulttuurin ja yhteisön kautta. Myös YK:n rotusyrjintäkomitea on painottanut raporteissaan itseidentifikaatiota kaikkein tärkeimpänä ja vahvimpana ryhmään kuulumisien indikaationa, jota kiistattomasti osoittaa esimerkiksi saamelaiskäräjävaaleissa valituksi tuleminen (ryhmäindentifikaatio). Myös henkilön omalle käsitykselle itsestään (itseindentifikaatio) on annettu merkitystä viime vuosina muun lainsäädännön sekä oikeuskäytännön yhteydessä. Niissä itseindentifikaatiota on pidetty perusoikeuskysymyksenä.
Ongelmien juurisyyt oikeista ja vääristä saamelaisista juontuvat jo 1960-luvun alkuun, jolloin Helsingin yliopiston opiskelijat suorittivat hiihtämällä ja jalkaisin saamelaisten väestölaskentaa tekemällä kyselytutkimuksia eräissä kylissä Lapin alueella. Rajatulta kotiseutualueelta kerätty luettelo saamelaisista oli vaaliluettelon pohja ensin Saamelaisvaltuuskunnan vaaleissa ja myöhemmin saamelaiskäräjävaaleissa. On ymmärrettävää mutta ei hyväksyttävää, että vuosikymmenten saatossa on muodostunut oma valtaa pitävien ”kupla”, joka on johtanut saamelaisten sisäiseen syrjintään. Vaaliluetteloa on yritetty epätoivoisesti täydentää hyvinkin riitaisissa tunnelmissa.
Saamelaiskäräjälain uudistaminen lähti kokonaan väärille raiteille viime vaalikaudella, kun silloinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson liittoutui saamelaiskäräjien enemmistön kanssa rikkomalla hallitusohjelman kirjausta: ”Hallitus kunnioittaa ja edistää kaikkien saamelaisten ja saamelaisryhmien kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista ottaen huomioon kansainväliset sopimukset. Osana tätä työtä selvitetään ILO 169 -sopimuksen ratifioinnin edellytyksiä. Jatketaan työtä saamelaiskäräjälain uudistamiseksi.
Kaikkien saamelaisten sijasta lainvalmistelu lähti viime vaalikaudella vain saamelaiskäräjien enemmistön hyväksymistä saamelaisista ja kuinka heidät saadaan kirjattua lakiin. Sen sijaan saamelaiskäräjien hylkimät vähemmistöryhmät suljettiin kokonaan saamelaiskäräjälain valmistelun ulkopuolelle. Eri saamelaisryhmien poliittiset jännitteet tietäen lainvalmistelussa omaksuttiin lavea tulkinta siitä, että vain saamelaiskäräjien enemmistö toteuttaa saamelaisten itsehallintoa myös päättämällä yksinoikeudella saamelaiskäräjälain uudistamisen sisällöstä. Mielestämme valtiovallan tehtävänä olisi ollut varmistaa ainakin, että kaikkien saamelaisten ja saamelaisryhmien kielelliset ja kulttuurilliset oikeudet varmistetaan lakia näin perinpohjin muutettaessa.
Puutteellisen ja syrjivän lainvalmistelun lopputulos on nähtävissä siinä, että lakiesityksen perustelujen vaikutusarvioinneissa ei kiinnitetä lainkaan huomiota sellaisiin saamelaisiin ja heidän ihmisoikeuksiinsa, jotka mitä ilmeisimmin saamelaiskäräjien enemmistö tulee poistamaan vaaliluettelosta tai joita sinne ei ole otettu. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös apulaisoikeuskansleri lausunnossaan.
Edellä kuvattu saamelaisten yhdenvertaisuuden kannalta merkittävin ongelma kiteytyy lakiesityksen 3 §:ään, jossa ehdotetaan saamelaismääritelmän korvaamista uudelleen kirjoitetulla pykälällä, joka koskisi oikeutta tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Kyseinen pykälä on tältä osin muuttumaton verrattuna viime vaalikauteen, koska se perustuu hallitusohjelmaneuvottelujen ”poliittisessa kaupankäynnissä” sovittuun ja kirjaukseen”. Hallituksen esitys saamelaiskäräjälaista annetaan vuoden 2023 loppuun mennessä kansliapäällikkö Timosen toimikunnan työn pohjalta yhteistoiminnassa saamelaiskäräjien kanssa”. Jo viime vaalikaudella tiedossa ollutta oikeudellista ongelmaa, kuinka saamelaiskäräjien enemmistön vaaliluettelosta poistamille vaaliluetteloon nyt merkityille henkilöille käy, ei hallitus ole pyrkinytkään ratkaisemaan. Niin hallitus esityksessään kuin monet asiantuntijat katsovat, että saamelaiskäräjien enemmistön päätöksellä poissuljettavat saamelaiset eivät ole saamelaisia ja on oikein, että heidät poistetaan.
Jo viime vaalikaudella asiantuntijoiden enemmistö pyrki vähättelemään ongelmaa. Kyse olisi ”vain” saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisestä. Mutta jos ihminen kokisi itsensä saamelaiseksi, hän voisi sitä tehdä edelleenkin. Huomautamme kuitenkin, että kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin kuuluvat kiinteästi vaalioikeudet, käytännössä oikeus äänestää ja asettua ehdokkaaksi. Samalla tavalla kuin esimerkiksi kunnan asukkaat voivat toimia yhdenvertaisesti kuntavaaleissa oikeudella asettautua ehdokkaaksi ja äänestää, pitäisi saman periaatteen koskea myös saamelaiskäräjiä. Lisäksi voidaan kyseenalaistaa koko äänestämisen tarve, mikäli nähdään, että ihmisten äänestysoikeudella ei ole merkitystä heidän kulttuurillensa ja oikeuksillensa.
Asiantuntijakuulemisten perusteella merkittävin näkemysero niin asiantuntijoiden kuin saamelaisten keskuudessa on ollut siinä, kuinka perustuslain 17.3 §:ää ja ILO-sopimuksen 169 artiklaa tulisi tulkita ja soveltaa laadittaessa puheena olevaa lakiesitystä. Asiantuntijoiden enemmistö, joiden näkemykseen myös lakiesitys nojaa, lähtee puhtaasti siitä, että kaikki on aina oikein mitä saamelaiskäräjien enemmistö päättää, myös vaaliluettelosta. Tilannetta voidaan verrata siihen, jos eduskunnan hallituspuolueista koostuva enemmistö päättäisi sulkea opposition kansanedustajat ja heitä edustavat puolueet eduskuntavaalien vaaliluetteloista. Huomautamme myös, että autoritäärisissä valtioissakin vääryydet perustuvat usein lakeihin. Vanha tuomarinohje ”mikä ei ole oikeus, ei voi olla lakikaan”, pätee mielestämme tähänkin esitykseen.
Käsityksemme mukaan asiantuntijoiden lakiesitystä puoltava enemmistö on nojannut kantansa YK:n ihmisoikeustoimielimen lausuntoihin, myös niitä tulkiten. Kyseinen toimielin antaa kirjallisen vastauksen kirjalliseen valitukseen kuulematta vastapuolta. Meille on kerrottu, että eräässä kantelussa olisi väitetty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pyrkivän jopa puoli miljoonaa ei-saamelaista, mikä ei pidä paikkansa. Sen sijaan asiantuntijoiden enemmistö, toisin kuin asiantuntijoiden vähemmistö, jätti paljon vähemmälle huomiolle tai ei lainkaan Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen kirjaukset sekä erilliset nimenomaan vähemmistöjen oikeuksia valvovien elimien lausunnot, jotka eivät suosittele tai velvoita tekemään sitä, mitä nyt hallitus esittää.
Lakiesityksen puheena olevaa 3 §:ää esitetään muutettavaksi niin, että sen kohta 2 (ns. lappalaiskriteeri) poistettaisiin. Mielestämme se on tähän asti ollut saamelaiskäräjien enemmistön hylkimien saamelaisvähemmistöjen oikeusturvan tae. Kyseisellä lainkohdalla on voitu selvittää maa-, veronkanto- tai henkikirjojen kautta henkilön polveutumisesta alkuperäisväestöön, mikäli isovanhempien saamen kielen taitoa äidinkielenä tai muuta polveutumista ei ole kyetty todistamaan. Kuten jo edellä totesimme, saamelaisuus voidaan tunnistaa myös sukujen, tapakulttuurin ja yhteisön kautta. Lakiesityksessä ehdotettu laajennus kielitaidon ulottamisesta kauemmas aina isoisovanhempiin saakka on vastoin yhdenvertaista kohtelua, koska dokumentteja jopa noin 150 vuoden päähän ei ole kaikkien kohdalla säilynyt tai tehtyinä.
Lakiesitys on saamelaisten tasa-arvon kanssa ongelmallinen myös siksi, että se ei tarjoa saamelaiskäräjien vaaliluettelosta poistettaville asianmukaista muutoksenhakumahdollisuutta. Perustuslain 21 §:n mukaan ”Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi”. Tästä huolimatta lakiesityksessä oikeutta valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen on rajattu huomattavasti ja muutoksenhakuelimeksi esitetään saamelaiskäräjien muutoksenhakulautakuntaa, jonne jäsenet valitsee saamelaiskäräjien enemmistö. Siis sama taho, joka haluaa tietyt saamelaisvähemmistöryhmät poistettavaksi kokonaan saamelaiskäräjiltä.
Nähdäksemme esitetty muutos saamelaiskäräjälain 9 §:ään (Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite) tulee aiheuttamaan huomattavia rajoituksia alueiden kestävälle hyödyntämiselle. Kysymys on silloin niiden henkilöiden asemasta ja oikeuksista, jotka asuvat alueella ja täyttävät alkuperäiskansaan kuulumisen kriteerit, mutta joita saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt vaaliluetteloon. Silloin heidän oikeutensa päästä vaikuttamaan omien alueidensa käyttöön tulisi kaventumaan tilanteessa, jossa vain pieni osa saamelaiskäräjien enemmistön vaaliluetteloon hyväksymistä tulisi tulevaisuudessa asumaan alueella. Mikäli on alueita, jotka jäävät kokonaan paitsioon saamelaiskäräjien päätöksenteosta, ei alueen saamelaisilla ole suoraa päätäntävaltaa alueillaan. Tämä olisi omiaan loukkaamaan perustuslakiin kirjattua yhdenvertaisuutta, jolloin vaakakupissa on myös muita saamelaiskäräjien vaaliluettelosta perustuslain 17 §:n (alkuperäiskansaan kuuluminen) vastaisesti perusteettomasti poistettujen perusoikeuksia, kuten elinkeinovapaus ja maanomistajien oikeudet. Esitys on ristiriitainen myös perustuslakiin kirjatun kunnallisen itsehallinnon kannalta, jossa kysymys on kunnan asukkaiden oikeuksista.
Lopuksi haluamme vedota perustuslakivaliokuntaan, että se punnitsisi lakiesityksen huolellisesti. Kysymys ei ole huutoäänestyksestä, jossa kovaäänisimpien pitäisi voittaa. Esitys toteutuessaan ei edellä kerrotuin syin poistaisi ongelmia, vaan käynnistäisi uudet kantelukierrokset kansainvälisiin ihmisoikeustuomioistuimiin ja -toimielimiin ihmisoikeusloukkauksista, joka olisi vahingollista Suomen maineelle ihmisoikeusvaltiona.
Valiokunnan kuulemisissa on myös käynyt ilmi, että asiaan suhtaudutaan jopa asiantuntijapiireissä hyvin tunnepitoisesti, eräiltä osin jopa asiantuntijakollegoiden asiantuntijuutta vähätellen. Vaikka tämä asia kiinnostaa harvoja ja saa huomiota korkeintaan ihmisoikeusnäkökulmasta sellaisten kohdalla, jota asia ei suoranaisesti edes koske, on kaikilla perustuslakivaliokunnan mietinnöillä ja lausunnoilla aina kauaskantoisia vaikutuksia myöhempiin perustuslain tulkintoihin. Tässä esityksessä linjataan, sallitaanko Suomessa jatkossa vahvistaa vähemmistön ihmisoikeuksia polkemalla samaan vähemmistöön kuuluvien ihmisoikeuksia.
Tämä eriävä mielipide ei kohdistu siihen, että saamelaisten oikeuksia pyritään parantamaan, vaan siihen, etteivät oikeudet lakimuutoksen jälkeen tällaisenaan toteutuisi täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti.