Käsittelyjärjestys

(14) Nyt arvioitavaan hallituksen esitykseen sisältyy laaja jakso eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta ja käsittelyjärjestyksestä. Siinä arvioidaan sopimusten määräyksiä perustuslain 1 §:n 1 ja 3 momentin, 7 §:n 2 momentin ja 9 §:n 3 ja 4 momentin kannalta. Lisäksi sopimuksia tarkastellaan Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden valossa, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 ja 6 artiklan sekä 6. ja 13. lisäpöytäkirjojen kannalta. Sopimuksia tarkastellaan myös KP-sopimuksen 14 artiklan ja 2. lisäpöytäkirjan kannalta ja EU-oikeuden soveltamisalaan kuuluvien soveltamistilanteiden osalta myös EU-oikeudesta johtuvien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta. 

(15) Esityksessä ehdotetaan, että Nato SOFA ja Pariisin pöytäkirja tulisi hyväksyä eduskunnassa perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaisesti päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä, ja sopimuksen sekä pöytäkirjan voimaansaattamisen tulisi tapahtua perustuslain 95 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetussa niin sanotussa supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. 

(16) Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on käsitelty perusteellisesti edellä mainittuja kysymyksiä. Perustuslakivaliokunta toteaa, että hallituksen esityksen jakso eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta ja käsittelyjärjestyksestä edustaa hyvää lainvalmistelutapaa. Valiokunnalla ei ole huomauttamista eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta esityksessä lausutusta. Perustuslakivaliokunta voi pääpiirteissään yhtyä myös sopimuksen käsittelyjärjestyksestä sanottuun. Valiokunta muistuttaa kuitenkin, että perustuslaissa käytetyt käsitteet ovat autonomisia suhteessa tavallisessa laissa tehtäviin luokitteluihin (PeVL 12/2015 vp, s. 3, PeVL 17/2018 vp, s. 2). Koska esitykseen ei sisälly nimenomaisia sopimusmääräyksiä tai säännösehdotuksia esimerkiksi ylimpien laillisuusvalvojien toimivallan rajoittamisesta erikseen, ei valiokunnan mielestä ole välttämätöntä käsitellä ylimpien laillisuusvalvojien toimivaltaa ennakolta kategorisin määrittelyin. Valiokunta yhtyy siten siihen säätämisjärjestysperusteluissa (s. 147—148) esitettyyn kantaan, jonka mukaan Nato SOFA:n tai Pariisin pöytäkirjan mukaisen lähettäjävaltion toiminnan suhdetta perustuslain 108 §:n 1 momentin ja 109 §:n 1 momentin mukaiseen julkisen tehtävän hoitamiseen tulisi arvioida laillisuusvalvojien toiminnassa tapauskohtaisesti. Laillisuusvalvonnan ala määräytyy perustuslain säännösten tulkinnalla soveltamistilanteessa kunkin tilanteen erityispiirteet huomioiden. Vastaavia näkökohtia voidaan esittää esityksen säätämisjärjestysperusteluissa perustuslain 118 §:stä lausutusta. (PeVL 2/2024 vp, s. 6.) 

(17) Hallituksen esityksen mukaan (s. 128) esitykseen sisältyy eduskunnan hyväksyttäväksi ehdotettu ilmoitus koskien Nato SOFA:n VIII artiklan 2 kappaleen f-kohdan soveltamista. Esityksen perustelujen mukaan ilmoituksen antamiselle on tarpeen pyytää eduskunnan suostumusta, koska ilmoitus koskee euromääräistä summaa, jonka alittuessa Suomi luopuisi korvausvaatimusten esittämisestä. Ilmoitus koskee perustelujen mukaan lainsäädännön alaan kuuluvan vahingonkorvausta koskevan määräyksen soveltamista. Esityksen mukaan vahingonkorvauksen määrästä on kuitenkin tarkoitus säätää Nato SOFA:n voimaansaattamislaissa. 

(18) Perustuslakivaliokunnalla ei ollut huomauttamista eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta esityksessä lausutusta (PeVL 2/2024 vp, kappale 20). Perustuslakivaliokunta esitti, että eduskunnan suostumus on tarpeen hallituksen esityksessä tarkoitetun ilmoituksen hyväksymiselle, ja että eduskunnan suostumuksen antamisesta ilmoituksen antamiselle päätetään äänten enemmistöllä. 

(19) Ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksessä (s. 128) on tältä osin virhe. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa viitattua hallituksen esityksen tarkoitettua lainsäädännön alaan kuuluvaa ilmoitusta ei tulla tekemään, vaan voimaansaattamislain 12 §:ssä säädetty kattaa ilmoituksen alan. Esitystä ei siten ole täydennetty eduskunnan hyväksyttäväksi tulevan ilmoituksen sisällöllä, eikä valiokunta sen vuoksi esitä ilmoitusta eduskunnan hyväksyttäväksi. 

Lähettäjävaltion oikeus käyttää tuomiovaltaa

(20) Nato SOFA:n VII artiklan 1 kappaleessa määrätään lähtökohdasta, jonka mukaan sekä lähettäjävaltiolla että vastaanottajavaltiolla voi olla oikeus käyttää tuomiovaltaa vastaanottajavaltion alueella tapahtuneiden tekojen johdosta. Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan pitävänsä oman toimialansa kannalta Nato SOFA:n mukaista lähettäjävaltion oikeutta tuomiovallan käyttöön hyväksyttävänä. Merkityksellistä on myös se, että määräysten myötä Suomen ollessa mahdollisesti lähettäjävaltio, Suomella on artiklassa tarkoitetuin tavoin toimivaltaa omien joukkojensa osalta. Tämä on merkityksellistä myös Suomen joukkoihin kuuluvien henkilöiden oikeusturvaan liittyvien näkökohtien osalta. 

(21) Nato SOFA:n VII Artiklan 1. kappaleen a-kohdan mukaan lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla on oikeus harjoittaa vastaanottajavaltiossa kaikkea lähettäjävaltion lain mukaista rikosoikeudellista ja kurinpidollista lainkäyttövaltaa kaikkiin henkilöihin, jotka ovat lähettäjävaltion "asevoimia koskevan oikeuden alaisia". Lakivaliokunta ja puolustusvaliokunta kiinnittävät huomiota siihen, että sopimusmääräyksen osapuolilla on erilaisia tulkintoja käsitteestä (LaVL 2/2024 vp, s. 3—5; PuVL 1/2024 vp, s. 8). 

(22) Nato SOFA:n tuomiovaltaa koskevassa VII artiklassa tarkoitetulla asevoimia koskevalla oikeudella (military law) on sopimuksen esitöiden ja oikeuskirjallisuuden valossa lähtökohtaisesti katsottava tarkoitettavan sotilasoikeutta sen tavanomaisessa merkityksessä eli sisältäen sotilaskurinpidon ja rikosoikeuden sotilasrangaistussäännökset, joilla taataan viime kädessä sotilaallisen kurin ja järjestyksen toteutuminen asevoimissa. Sopimus jättää kuitenkin jossain määrin harkinnanvaraa sen osapuolille asevoimia koskevan oikeuden määrittelyssä. Myös ulkoministeriöltä saadun selvityksen mukaan käsitteelle ei ole sopimuksessa tyhjentävää sisältöä, vaan se edellyttää kansallista arviointia. 

(23) Lakivaliokunta toteaa, että hallituksen esityksen valmistelussa military law -käsitteen tulkinnassa on lähdetty sopimuksen tarkoitusta vastaavasti siitä, että Suomessa "asevoimia koskeva oikeus" tällä hetkellä voimassa olevassa lainsäädännössä perustuu hallituksen esityksessä esitetysti sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa lain (255/2014), sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) ja rikoslain (39/1889) muodostamaan kokonaisuuteen. 

(24) Hallituksen esityksen ja saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta pitää esityksessä omaksuttuja sotilasoikeuden soveltamisalaan liittyviä lainsäädäntöratkaisuja tässä yhteydessä asianmukaisina (LaVL 2/2024 vp). Ulkoasiainvaliokunta yhtyy tähän arvioon. On kuitenkin tärkeää, että Nato SOFA:n soveltamista seurataan ja saatujen kokemusten perusteella arvioidaan sotilasoikeuden soveltamisalan sekä siihen liittyvien lainsäädäntöratkaisujen tarkastelutarpeita jatkossa erityisesti niiden tilanteiden osalta, jossa Suomi olisi lähettäjävaltio. 

(25) Lakivaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että esityksessä (HE, s. 65—66) omaksutun kannan mukaan lähettäjävaltion rikosoikeudellinen ja kurinpidollinen lainkäyttövalta tarkoittaa myös syyttäjän toimivaltaa ja rajoitetusti esitutkintaa. Valiokunta katsoo, että esityksessä omaksuttu lähtökohta on perusteltu, mutta Nato SOFA:n VII artiklan 1—3 kappaleen mahdollistamien esitutkintatoimenpiteiden laajuus ei esityksen perusteella vaikuta erityisen selvältä. Koska erityisesti esitutkintatoimia koskeva tulkinta ei perustu sopimuksen sanamuotoon vaan ennen muuta oikeuskirjallisuudessa esitettyyn kannanottoon, ulkoasiainvaliokunta korostaa lakivaliokunnan tavoin, että sopimuksen soveltamiskäytäntöä on tältä osin syytä seurata ja ryhtyä tarvittaessa lainsäädäntötoimiin, jos viranomaistoimivaltuudet, erityisesti esitutkintatoimivaltuudet, muodostuvat sääntelemättömyyden vuoksi käytännössä ongelmallisiksi (LaVL 2/2024 vp, s. 5).  

Rikosoikeudellisen tuomiovallan jako lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion välillä

(26) Nato SOFA:n VII artiklan 2—4 kappaleet sisältävät rikosoikeudellisen tuomiovallan jakoa koskevat säännöt. Esityksestä ilmenevin tavoin (HE, s. 8) Nato SOFA:n rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevilla määräyksillä ei ketään vapauteta rikosoikeudellisesta vastuusta. Sopimuksella tarkennetaan sitä, mikä valtio käyttää missäkin tilanteessa tuomiovaltaa. Artiklan mukaisesti rikosoikeudellinen tuomiovalta voi kuulua yksinomaisesti toiselle valtiolle tai se voi olla rinnakkaista.  

(27) Sekä lakivaliokunta että puolustusvaliokunta kiinnittävät huomiota kappaleen tulkinnanvaraisuuteen erityisesti siinä käytetyn virallisen tehtävän käsitteen vuoksi (käsite esiintyy Nato SOFA:n VII artiklan lisäksi I ja VIII artikloissa). Sopimuksessa ei määritellä virallisen tehtävän käsitettä, vaan lähettäjävaltio määrittää sen tapauskohtaisesti. Esityksen (s. 56) perustelujen mukaan jäsenvaltioiden tulkintakäytäntö asiaa koskien vaihtelee ja osa Naton jäsenvaltioista katsoo joukkojensa olevan jatkuvasti virallisissa tehtävissä niiden ollessa vastaanottajavaltion alueella. Tulkinnanvaraisuus ja jäsenvaltioittain vaihteleva tulkintakäytäntö voi muodostua käytännön ongelmaksi etenkin Nato SOFA:n VII artiklan 3 kappaleen a-kohdan suhteen, jonka mukaan lähettäjävaltiolla on ensisijainen lainkäyttövalta koskien rikoksia, jotka johtuvat jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Esityksessä (esim. s. 43) on kuitenkin katsottu, että kaikki lähettäjävaltion Suomen alueella tapahtuva toiminta ei voi olla virallisissa tehtävissä tapahtunutta, vaan tapauskohtaisesti on arvioitava, onko kysymys virallisissa tehtävissä vai niiden ulkopuolella tapahtuneesta teosta. Asiaa koskeva mahdollinen erimielisyys pyrittäisiin esityksen mukaan ratkaisemaan diplomaattisin keinoin (LaVL 2/2024 vp, s. 6; PuVL 1/2024 vp, s. 5—6). 

(28) Suomen ollessa lähettäjävaltio se, milloin Suomen joukkojen jäsenen katsotaan oleva virallisissa tehtävissä, määritellään ottaen huomioon etenkin kansallinen lainsäädäntö, palvelustyyppi, soveltamiskäytäntö ja käsillä olevat tosiseikat (HE, s. 69). Ulkoministeriöltä saadun selvityksen mukaan sen arviointi, onko henkilö toiminut yksittäistapauksessa virallisessa tehtävässä, on aina tapauskohtaista, minkä vuoksi tarkkaan määritelmään ei ole mahdollista päästä.  

(29) Lakivaliokunta toteaa, että VII artiklan 3 kappale ei muodostu rikoslain 1 luvun sääntelyn kannalta ongelmalliseksi, koska esityksessäkin (HE, s. 69) mainituin tavoin Nato SOFA on luvun 15 §:ssä tarkoitettu kansainvälinen sopimus, joka sisältää Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa rajoittavan määräyksen. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy lakivaliokunnan kantaan. Lisäksi valiokunta korostaa, että virallisen tehtävän käsitteen tapauskohtaisuuden ja jäsenvaltioittain vaihtelevan tulkinnan vuoksi rinnakkaista toimivaltaa koskevan soveltamiskäytännön kehittymistä on syytä seurata sen varmistamiseksi, että käytännöt muodostuvat toimiviksi ja asianmukaisiksi.  

Tuomiovallasta luopuminen

(30) Nato SOFA sisältää myös määräykset tuomiovallasta luopumisesta ja sen pyytämisestä (VII artikla 3 kappale c-kohta). Voimassa oleva lainsäädäntö ei sisällä säännöksiä siitä millä viranomaisella on toimivalta tehdä c-kohdassa tarkoitettuja päätöksiä tuomiovallan käyttämisestä Suomessa. Esityksessä omaksutun ratkaisun mukaisesti kyseinen toimivalta osoitetaan valtakunnansyyttäjälle. Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan pitävänsä ratkaisua perusteltuna. Ulkoasiainvaliokunnalla ei ole huomauttamista esitykseen. Lakivaliokunnan lausunnossa on käsitelty tuomiovaltaan liittyviä näkökohtia seikkaperäisesti (LaVL 2/2024 vp, s. 7—9).  

(31) Sekä perustuslakivaliokunnan että lakivaliokunnan lausunnoissa todetaan tarve arvioida 1. lakiehdotuksen 2 §:n sääntelyn tarkistamistarvetta valtakunnansyyttäjän harkintavallan mahdolliseksi rajoittamiseksi tuomiovallan käyttämisen osalta.  

(32) Ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan valmistelun aikana on arvioitu kysymystä siitä, missä määrin asiasta on tarpeen säätää. Valtakunnansyyttäjän harkintavaltaa ohjaavien arviointiperusteiden nostaminen lain tasolle olisi asiantuntijoiden mukaan edellyttänyt perusteellista selvitystä ja harkintaa siitä, mitä kaikkia nämä perusteet ovat. Koska kyse on täysin uudesta kansainvälisestä soveltamistilanteesta, kattavaa arviota on ollut mahdoton laatia. Arviointiperusteiden nostaminen lain tasolle olisi aiheuttanut riskin siitä, että sääntelyn ulkopuolelle jää jotain, jota ei ole voitu ennakoida. Tämä voisi aiheuttaa käytännössä merkittäviä ongelmia ja kyse on yksittäisen rikosasian osalta keskeisestä päätöksenteosta. Avoimen esimerkkiluettelon tai hyvin yleisluontoisten arviointiperusteiden ottaminen lakiin ei toisi säännöksen soveltamiseen juurikaan lisäarvoa ja myös sen osalta olisi riski siitä, että sääntelyä ei pystyttäisi muotoilemaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Se, että perusteet on esitetty sisällytettäväksi esimerkeiksi perusteluihin, mahdollistaa tarkoituksenmukaisen päätöksenteon uudessa sovellettavaksi tulevassa tilanteessa, johon voi liittyä muun ohella erilaisia ennakoimattomia Naton jäsenvaltioiden suhteisiin liittyviä ulottuvuuksia.  

(33) Asiantuntijoiden mukaan ehdotettu säännös sisällöllisesti rinnastuu rikoslain 1 luvun 12 §:ään valtakunnansyyttäjän syytemääräyksestä, joka on pykälässä mainituissa tilanteissa edellytyksenä rikosten tutkimiselle Suomessa. Myöskään kyseisessä säännöksessä ei ole mainittu arviointiperusteita, joiden nojalla päätös syytemääräyksestä tehdään.  

(34) Saadun selvityksen mukaan kyseessä olisi todennäköisesti käytännössä harvoin ajankohtaistuva tilanne. Säännöstä tulisi soveltamaan vain valtakunnansyyttäjä, eikä laaja joukko lainsoveltajia. Lisäksi valtakunnansyyttäjän toimisto on osallistunut valmisteluun, siltä on pyydetty lausuntoa, eikä sillä ole ollut huomautettavaa ehdotukseen.  

(35) Edellä mainituin perustein ulkoasiainvaliokunta pitää valittua sääntelymallia perusteltuna. Sen lisäksi valiokunta korostaa, että kun sopimuksen soveltamisesta on saatu käytännön kokemusta, on mahdollista sääntelyn täsmentämistarvetta perusteltua arvioida tarkemmin. Koskien ylimpien laillisuusvalvojien syytetoimivaltaa suhteessa valtakunnansyyttäjälle ehdotettuun toimivaltaan ulkoasiainvaliokunta pitää hallituksen esityksen kirjauksia asianmukaisina (HE, s 146-148; PeVL 2/2024 vp, s. 6; LaVL 2/2024 vp, s. 8—9). Myös sen osalta on tärkeää arvioida sääntelyn täsmentämistarvetta myöhemmin sopimuksen soveltamiskäytäntöjen karttuessa. 

Oikeusturvaan ja asianomistajan asemaan liittyviä näkökohtia

(36) Nato SOFA:n voimaansaattamisella voi olla vaikutuksia erityisesti asianomistajan asemaan tilanteissa, joissa Suomessa tehtyä rikosta koskevan syytteen käsittelee suomalaisen tuomioistuimen asemesta lähettäjävaltion viranomainen. Tällaisia asianomistajan asemaa heikentäviä vaikutuksia saattaa käytännössä johtua erityisesti Nato SOFA:n VII artiklan määräyksestä, jonka mukaan lähettäjävaltion viranomaisilla on ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen tai siviilihenkilöstön jäseneen nähden, kun kyseessä ovat rikokset, jotka johtuvat jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä.  

(37) Määräyksen käytännön merkitys riippuu olennaisesti siitä, miten laajasti tulkitaan käsitettä "virallisissa tehtävissä". Tältä osin on toisaalta huomattava, että Suomen viranomaiset voivat omalla toiminnallaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että Suomessa pysyvästi asuvan asianomistajan oikeudellisen aseman turvaamiseksi tuomiovaltaa käytettäisiin suomalaisessa tuomioistuimessa. 

(38) Ulkoasiainvaliokunta korostaa oikeusturvaan ja asianomistajan asemaan liittyvien näkökohtien tärkeyttä ja viittaa lakivaliokunnan lausunnossa esiin nostettuihin keskeisiin huomioihin asiassa (LaVL 2/2024 vp, s. 11—13). 

(39) Lakivaliokunta nostaa esiin muun muassa sen, miten Suomea sitovat esimerkiksi lapsiin kohdistuvaan kuritusväkivaltaan tai muuhun lähisuhdeväkivaltaan liittyvät kansainväliset velvoitteet tulevat toteutettua, mikäli lähettäjävaltion tuomiovalta Suomen alueella tapahtuvassa rikoksessa on ensisijainen. Toisin kuin Suomi, kaikki Naton jäsenvaltiot eivät ole esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen osapuolia. Esiin ovat nousseet myös lastensuojelua tai lähestymiskieltoa koskevat tilanteet suhteessa vieraan valtion joukkoihin tai heidän huollettaviinsa. Samoin esiin ovat nousseet syytetyn oikeusturvaan liittyvät näkökohdat vastaanottajavaltion tuomioistuimessa, jos Suomi on lähettäjävaltio.  

(40) Mahdolliset lastensuojelua tai lähestymiskieltoa koskevat tilanteet tulevat lakivaliokunnan mukaan ratkottavaksi tapauskohtaisesti ja tilanteissa tehdään yhteistyötä joukot lähettäneen valtion kanssa. Suomella on myös mahdollisuus pyytää lähettäjävaltiolta tietyn henkilön poistamista alueeltaan ja lähettäjävaltio on Nato SOFA:n III artiklan 5 kappaleen mukaan vastuussa kyseisen henkilön vastaanottamisesta alueelleen tai tämän poistamisesta Suomesta muulla tavalla. 

(41) Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota myös Nato SOFA:n artiklan 8 kappaleeseen, joka sisältää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita koskevat määräykset ne bis in idem -säännön soveltamisesta. Ne bis in idem merkitsee kieltoa tutkia, syyttää ja tuomita toiseen kertaan rikoksesta, josta henkilö on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että Nato SOFA:an sisältyy asiaa koskevat säännökset ja toteaa niiden tulleen asianmukaisesti huomioiduksi hallituksen esityksessä (HE, s. 75—77).  

Kuolemanrangaistuksen kielto

(42) Tuomiovallan käyttämistä koskevan oikeuden yhtenä erityiskysymyksenä on hallituksen esityksessä tarkasteltu sitä, miten Suomen alueella tapahtuvassa tuomiovallan käyttämisessä huomioidaan ehdottomat perus- ja ihmisoikeudet.  

(43) Esityksen perusteluissa (HE, s. 45) selostetuin tavoin Naton jäsenvaltioista Yhdysvallat on ainoa valtio, joka ei ole minkään kuolemanrangaistuksen kieltoa koskevan kansainvälisen sopimuksen osapuoli. Valmistelussa on arvioitu, että oikeudellisesti tehokkain keino olisi tehdä kuolemanrangaistuksen tuomitsemisen kieltämistä Suomen alueella koskeva varauma Nato SOFA:an. Esityksen mukaan yksikään Nato SOFA:n sopimuspuoli ei kuitenkaan ole tehnyt varaumaa. Hallituksen esityksen sekä valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomi on hallituksen esityksen valmistelun aikana myös selvittänyt varauman tekemisen mahdollisuutta, mutta sellaisen tekemiselle ei ole edellytyksiä. Koska ei ole mahdollista varmistua etukäteen, ettei yksikään sopimuspuoli, etenkään Yhdysvallat, varaumaa vastustaisi, ei näin ollen voida myöskään saada takeita siitä, että varaumasta saataisiin oikeudellisesti tehokas. 

(44) Suomen ja Yhdysvaltojen neuvotellessa kahdenvälistä puolustusyhteistyösopimusta on käyty keskusteluja siitä, miten valtiot ymmärtävät Nato SOFA:an ja DCA:han sisältyvän lainsäädännön kunnioittamisvelvollisuuden. Hallitusten välillä on poliittinen yhteisymmärrys siitä, miten Nato SOFA:n soveltamisessa Suomen alueella ja Suomen viranomaisten toiminnassa tulee ottaa huomioon kuolemanrangaistuksen kiellosta johtuvat rajoitteet. Hallitusten välinen yhteisymmärrys on vahvistettu noottienvaihdolla 20.11.2023, joka tuodaan eduskunnan tiedoksi käsiteltävänä olevan esityksen liitteenä. Myös puolustusvaliokunnan lausunnossa on käsitelty DCA-sopimuksen yhteydessä hyväksyttyä noottienvaihtoa (PuVL 1/2024 vp, s. 4—5). 

(45) Suomen ja Yhdysvaltain DCA-puolustusyhteistyötä koskeva hallituksen esitys annetaan eduskunnalle Nato SOFA:a koskevan hallituksen esityksen hyväksymisen jälkeen. Saadun selvityksen mukaan DCA:ta koskevassa hallituksen esityksessä kuvataan tarkemmin sen suhdetta Nato SOFA:an. Yhdysvaltain joukkojen asemaa Suomessa koskevat DCA-sopimuksen kirjaukset tulevat rakentumaan Nato SOFA:n päälle, täsmentäen ja tarkentaen näitä säännöksiä. 

(46) Noottienvaihto vahvistaa sen, että esityksessä omaksuttu Nato SOFA:n ja kuolemanrangaistuksen kieltoa koskevien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden yhteensovittamisen tapaa koskeva tulkinta ei ole ristiriidassa Yhdysvaltojen Nato SOFA:sta tekemän tulkinnan kanssa. Noottienvaihdolla ei poisteta ristiriitaa Suomen perustuslain ja Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden ja Nato SOFA:n VII artiklan 1 kappaleen a kohdan välillä. Sopimusmääräys säilyy muuttumattomana, mutta noottienvaihto rajaa sopimuksen soveltamista käytännössä. Näin ollen noottienvaihdolla tosiasiallisesti pyritään rajaamaan sopimuksen käytännön soveltamista siten, että sopimuksen soveltamisessa turvataan kuolemanrangaistuksen kieltoon liittyvien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden toteutuminen. 

(47) Perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta ovat esityksestä antamissaan lausunnoissa käsitelleet seikkaperäisesti kuolemanrangaistukseen liittyviä kysymyksiä. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta muun muassa toteaa pitävänsä tässä hyvin erityislaatuisessa sopimuskontekstissa Nato SOFA:n johdosta äärimmäisessä tilanteessa konkretisoituvaa ihmisoikeusloukkauksen mahdollisuutta erittäin epätodennäköisenä. Lakivaliokunta toteaa, että asiaa kokonaisuutena arvioituaan se katsoo oman toimialansa kannalta, että esityksessä omaksuttu ratkaisumalli kuolemanrangaistukseen liittyvien kysymysten osalta on perusteltu, vaikka se ei esityksessä todetun mukaisesti poista ristiriitaa perustuslain ja Nato SOFA:n välillä. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy näihin lausuntoihin.