Arvoisa rouva puhemies! Tämä kansainvälinen sopimus, bilateraalinen sopimus, joka Ukrainan kanssa tehdään edustustojen työntekijöiden asemasta, on järkevä ja kannatettava. Oletan, että meillä vallitsee tästä yksimielisyys tässä salissa. 

Täällä on tämän päivän kuluessa käyty keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjoista, puhuttu arvopohjaisesta realismista ja sen toteutumisesta ja on viitattu edeltäjiin — tasavallan presidenttien lohkaisuja ja lausahduksia, pääministerien lohkaisuja ja lausahduksia historian tasolta. Edustaja Kaikkonen käytti tässä menneellä viikolla puheenvuoron täällä viitaten tasavallan presidentti Kekkosen puheenvuoroon, jossa hän totesi, että jos jommankumman, sisä- tai ulkopolitiikan, pitää olla rempallaan, olkoon se sisäpolitiikka. — Niin, ja nyt me olemme tilanteessa, jossa pahimmillaan näyttää, että ulkopolitiikka on rempallaan. Se liittyy nyt Ukrainaan, ja tässä asiakohdassa me olemme nyt sitten Ukrainaa tukemassa muun muassa täällä bilateraalisella sopimuksella, joka on täällä päällä. Mutta tässä on koko ajan puhuttu useammassakin puheenvuoroissa toisesta kohdasta, joka on tämä Ukrainan jälleenrakennusrahasto, siihen osallistuminen, ja siihen on otettu kanta, jossa ministeri Tavion kanta oli sen kaltainen, että sitä ei tueta, ja ennen kaikkea sitä ei tueta sen takia, että rahastossa on myöskin vahva orientoituminen seksuaalivähemmistöihin samalla, kun se tukee vahvasti sukupuolten välistä tasa-arvoa. 

Nämä ovat fundamentteja arvopohjaisessa realismissa, jota me olemme edustaneet Suomessa, ja se on se tärkeä kulma. Joutuu kysymään Kekkosen sanoilla, ovatko ulko- ja turvallisuuspolitiikka rempallaan. Minun vastaukseni — ja se on oikeastaan sama, minkä ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Vikman täällä on tänään jo sanonut useampaankin kertaan — on se, että se ei ole rempallaan silloin, kun me puhumme näistä fundamentaalisista asioista pienen maan selviytymistarinan jaksona, eli Suomen asemasta kansainvälisessä yhteisössä. Näillä osioilla, jotka ovat tätä suurta ulkopoliittista linjaa, tämä ei ole rempallaan. Se täytyy meidän tässä nyt ihan yhdessä todeta, ja meidän vastuumme ulkoasiainvaliokunnan johdossa on huolehtia myöskin siitä, että me pyrimme konsensuksella tämän hoitamaan. Se on se iso linja, millä pieni Suomi selviytyy.  

Mutta tämä on nimenomaan sitä realistista puolta tässä arvopohjaisessa realismissa. Se toinen kulma on tämä arvopohja, ja kun me olemme nyt tätä arvopohjaista realismin käsitettä tässä keskustelussa nyt avaamassa ja antamassa sille sisältöä, niin silloin me tulemme kyllä pohtimaan myöskin isosti sitä, mikä on se arvopohja, jolla me toimimme, mukaan lukien tämä Ukrainan jälleenrakennusrahasto ja Ukrainan tukeminen. Mikä on se arvopohja? Ja kyllä se on itsestäänselvää — niin kuin useissa puheenvuoroissa on sanottu — että siinä arvopohjassa nämä tasa-arvokysymykset ja vähemmistöjen oikeudet, mukaan lukien seksuaalivähemmistöjen oikeudet, ovat aivan fundamentteja. Sen takia olemme oudossa tilanteessa, että hallituksen sisältä tulee meille viestiä, jossa me nähdään, että nämä ovat näköjään erilaisia päätöksiä. 

Arvoisa puhemies! Nyt olen hullussa tilanteessa, kun tässä on paikalla ulkoministeri, joka on selkeästi ilmaissut — selkeästi ilmaissut — että nämä sukupuoli-, tasa-arvokysymykset, nämä arvokysymykset, mukaan lukien seksuaalivähemmistöt, ovat aivan fundamentti, jota hän edustaa, kun puhuu, vie Suomen linjaa tuolla kansainvälisesti. Pääministeri Orpo on sanonut täsmälleen saman asian, ”tämä on minun linjani”, ja New Yorkista me kuulimme, että tasavallan presidentti kirjaa myöskin samalla tavalla. 

Eli me joudumme nyt oppositiosta tukemaan hallitusta tässä linjauksessa ja esittämään — minä tulen tässä esittämään — epäluottamusta pääministeri Orpolle ja hallitukselle, joka on kykenemätön toteuttamaan sitä linjaa, joka on meidän yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jota me oppositiossa käsitykseni mukaan yksimielisesti haluamme tukea. 

Tämä on harvinaisen erikoinen epäluottamustilanne hallitukselle oppositiolta, että oppositio haluaa tukea hallitusta, jotta se voisi toteuttaa sitä linjaansa, johon se on sitoutunut ja jota me oppositiosta tuetaan, kun se sitten konkreettisessa päätöksenteossa ei kykenekään tekemään päätöksiä, jotka ovat tämän linjan mukaisia. Tämä on se fundamentaalinen ongelma nyt tässä epäluottamuslauseessa: tuemme hallitusta ja annamme sille epäluottamuksen sen omassa päätöksenteossa.