VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pääluokan loppusumma talousarvioesityksessä on noin 15,9 mrd. euroa, mikä on lähes sama kuin kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa. Lisäys on noin 21 milj. euroa. Hallinnonalan määrärahoista käytetään eläkemenoihin 33 %, perhe- ja asumiskustannusten tasaukseen sekä perustoimeentulotukeen 29 %, työttömyysturvaan 15 %, sairausvakuutukseen 14 %, sosiaali- ja terveydenhuollon tukemiseen 3 % ja avustuksiin terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen 2 %.
Perhe- ja asumiskustannusten tasaukseen, perustoimeentulotukeen ja eräisiin palveluihin esitetään 92,7 milj. euroa enemmän kuin vuoden 2022 varsinaisessa talousarviossa, yhteensä 4,6 mrd. euroa. Lisäys aiheutuu pääosin asumistuen tarvearvion muutoksesta ja Kelan toimintakulujen (+17 milj. euroa) lisäyksistä.
Työttömyysturvan menojen (noin 2,3 mrd. euroa) arvioidaan vähenevän noin 0,3 milj. euroa työttömien määrän arvioidun laskun vuoksi. Työttömyysasteen arvioidaan olevan 6,7 % ja työllisyysasteen 73,8 %.
Sairausvakuutuksen valtion osuus (2,3 mrd. euroa) kasvaa noin 120 milj. euroa. Lisäykseen vaikuttavat muun muassa rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevat lakimuutokset ja tarvearvion muutokset. Sairausvakuutuksessa on huomioitu 0,7-hoitajamitoituksen rahoitukseen liittyvinä muutoksina yksityisen sairaanhoidon korvausten säästöä 42,7 milj. euroa ja lääkesäästöä 47 milj. euroa. Lääkekaton jäädyttäminen lisää valtion kustannuksia ensi vuonna arviolta 8,7 milj. euroa. Elokuussa 2022 voimaan tullut perhevapaauudistus lisää määrärahatarvetta 5,4 milj. eurolla.
Eläkkeisiin ehdotetaan 5,2 mrd. euroa, jossa on lisäystä 213 milj. euroa kuluvan vuoden varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Yrittäjän työeläketulon vahvistamiseen ja tarkistamiseen ehdotetaan muutoksia vuodesta 2023 alkaen, mikä lisää vakuutusmaksujen tuottoa n. 6 %, jolloin valtion osuus yrittäjän eläkemenosta pienentyisi 16,3 milj. euroa.
Terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen ehdotetaan määrärahoja vajaat 78,5 milj. euroa, joka on 40 milj. euroa enemmän kuin vuoden 2022 varsinaisessa talousarviossa. Rokotteiden hankintaan ehdotetaan muutoksia seuraavasti: 35,0 milj. euroa covid-19-rokotteiden hankintaan ja 6 milj. euroa influenssarokotteisiin.
Vuodelle 2023 kohdistuu myös väliaikaisia toimia, joilla tuetaan kansalaisten ostovoimaa kuluttajahintojen poikkeuksellisen nopean nousun vuoksi. Työttömyysturvan lapsikorotukseen ehdotetaan 20 prosentin sekä toimeentulotuen alle 18-vuotiaiden lasten perusosaan 10 prosentin korotusta vuoden 2023 ajaksi. Opintorahan huoltajakorotukseen ehdotetaan 10 euron ja lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen 5 euron nostoa kuukaudessa vuoden 2023 ajaksi. Edellä mainittuihin toimenpiteisiin varataan yhteensä n. 49 milj. euroa. Talousarvioesityksen mukaan lääkekattoon ei v. 2023 tehdä indeksikorotusta, mikä lisää valtion menoja n. 8,7 milj. eurolla. Lisäksi yksityisen hoidon tuen hoitolisään ehdotetaan 100 euron korotusta.
Hyvinvointialueiden rahoitus
Hyvinvointialueet rahoittavat toimintansa pääosin valtion rahoituksella, eikä niillä ole verotusoikeutta. Hyvinvointialueiden yleiskatteinen rahoitus on talousarvioesityksen mukaan yhteensä n. 22,5 mrd. euroa v. 2023.
Hyvinvointialueiden rahoitus muodostuu pääasiallisesti siirroista, jotka tehdään kuntien peruspalvelujen valtionosuuden (n. 5,36 mrd. euroa) ja kuntien verotulomenetysten korvausten (n. 1,94 mrd. euroa) momenteilta sekä lisäyksestä, joka vastaa valtion tuloverojen sekä yhteisöveron tuoton kasvua uudistuksen veroperustemuutosten seurauksena. Rahoituksen siirto kuntien verotuloista on n. 13,93 mrd. euroa, josta kunnallisveron osuus on n. 13,11 mrd. euroa ja yhteisöveron n. 0,82 mrd. euroa vuoden 2022 tasossa.
Yhteensä kunnilta ja kuntayhtymiltä siirtyy sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä pelastustoimeen liittyviä kustannuksia 21,2 mrd. euroa vuoden 2022 tasossa. Siirtyviä kustannuksia koskevat laskelmat tarkistetaan vuoden 2023 aikana siten, että tarkistus vaikuttaa vuoden 2024 rahoitukseen.
Rahoituksessa otetaan huomioon väestön sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioitu vuosittainen kasvu, jota lisäksi korotetaan mm. siirtymävaiheen kustannusten vuoksi 0,2 prosenttiyksiköllä vuosina 2023—2029. Palvelutarpeen kasvu (mukaan lukien 0,2 prosenttiyksikön korotus) huomioidaan vuosina 2023 ja 2024 täysimääräisesti. Vuonna 2023 palvelutarpeen kasvun kustannusarvion arvioidaan talousarvioesityksessä olevan n. 253 milj. euroa. Rahoituksen indeksitarkistus vuodelle 2023 on 3,52 %, ja se kasvattaa rahoituksen määrää 756 milj. eurolla.
Hyvinvointialueiden rahoitus lisääntyy talousarvioesityksen mukaan eräiden lakisääteisten uudistusten ja muiden toimien seurauksena laskennallisesti vuoteen 2022 verrattuna nettona eli vähennykset mukaan laskettuna n. 275 milj. eurolla. Muun muassa ikääntyneiden kotihoidon kehittämistä koskevien lakimuutosten (HE 231/2021 vp) johdosta hyvinvointialueiden rahoitusta lisätään 37 milj. eurolla. Terveydenhuoltolain muuttamiseksi annetun hallituksen esityksen (HE 74/2022 vp) johdosta määrärahan mitoituksessa on otettu huomioon lisäyksenä 71 milj. euroa. Lain tavoitteena on hoitoon pääsyn nopeuttaminen ja ns. hoitotakuun tiukentaminen perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa ja suun terveydenhuollossa. Hyvinvointialueiden rahoitusta lisääviä uudistuksia ovat myös vammaispalveluja koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus (22 milj. euroa) sekä mielenterveys- ja päihdepalveluja koskevan lainsäädännön uudistaminen (18 milj. euroa).
Vuoden 2023 aikana hyvinvointialueiden rahoituksessa huomioidaan talousarvioesityksessä lisäksi eräiden tehtävien laajeneminen. Vanhuspalvelulain henkilöstömitoitusta koskevan lain siirtymäaika päättyy 1.4.2023, jolloin henkilöstömitoitus (vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti) tulee täysimääräisesti voimaan. Henkilöstömitoituksen kiristymiseen liittyen lisätään hyvinvointialueiden rahoitusta 128,2 milj. euroa v. 2023. Samoin lastensuojelun jälkihuollon laajennus kasvattaa hyvinvointialueiden rahoitusta 12 milj. eurolla v. 2023. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti lastensuojelun henkilöstömitoitusta vahvistetaan edelleen v. 2023, jonka johdosta hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa 4,2 milj. euroa.
Talousarvioesityksen mukaan hyvinvointialueiden muutos- ja valmistelukustannuksiin liittyvä määrärahatarve on v. 2023 yhteensä n. 17 milj. euroa, josta 4,2 milj. ehdotetaan kohdennettavaksi hyvinvointialueiden ICT-muutoskustannuksiin.
Hyvinvointialueiden lakisääteisen rahoituksen lisäksi yksittäisen hyvinvointialueen tulee hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) 11 §:n nojalla saada valtiolta rahoitusta sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi tilanteessa, jossa rahoituksen riittämätön taso vaarantaa palvelujen järjestämisen. Hyvinvointialueiden mahdollista lisärahoitusta varten talousarvioon perustetaan erillinen arviomäärärahamomentti.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lähtökohtaisesti oikeudenmukaisena rahoituksen perustana palvelutarpeeseen liittyville tekijöille painottuvaa laskennallista rahoitusmallia. Mallin tulee valiokunnan näkemyksen mukaan sisältää myös kannusteita kustannusten kasvun hillintään, jolloin voidaan turvata osaltaan julkisen talouden kestävyyttä. Uusi rahoitusmalli sisältää siirtymävaiheessa tietopohjaan liittyviä epävarmuuksia, jotka poistuvat pääosin vuoden 2023 aikana. Hyvinvointialueiden rahoitus täsmäytetään ensimmäisen kerran lopullisesti vuonna 2025.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nostettiin esiin huoli siitä, että uudistuksen toteutukseen liittyy epävarmuustekijöitä, joiden lopullisia vaikutuksia hyvinvointialueiden rahoitustarpeeseen on vaikea ennakoida. Kuntien ja kuntayhtymien on todettu vuoden 2022 talousarvioissa alibudjetoineen sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen menot, mikä jo lähtökohtaisesti aikaansaa hyvinvointialueiden kokonaisrahoituksen vajeen. Myös maailmantilanteesta johtuvan nopean kustannusten kasvun sekä lainojen kasvavien korkokulujen on todettu puuttuvan rahoituspohjasta. Hyvinvointialueiden rahoitustarpeesta merkittävän kuluerän muodostavat palkkamenot, joiden kasvuun vaikuttavat muun muassa niin sanottu palkkaharmonisaatio sekä sosiaali- ja terveydenhuollon alalle vastikään sovitut palkkaratkaisut, joiden tarkempi kustannusvaikutus täsmentyy vasta hyvinvointialueiden toiminnan täysimittaisen käynnistymisen jälkeen. Myös ICT-kustannuksiin sekä muihin muutoskustannuksiin varatun rahoituksen arvioitiin asiantuntijakuulemisissa olevan riittämätön. Lisäksi koronaepidemian aiheuttaman hoito- ja palveluvelan todettiin aiheuttavan lisäkustannuksia myös jatkossa.
Valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiosta saatavat hyödyt liittyvät ennen kaikkea palvelujen saatavuuteen ja laatuun. Palvelujen järjestäminen laajemmissa kokonaisuuksissa mahdollistaa uudenlaiset palveluprosessit, joilla voidaan saavuttaa myös kustannusvaikuttavuutta sekä menojen kasvun hillintää. Peruspalvelujen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä siihen liittyvien ehkäisevien palvelujen vahvistamisella voidaan vähentää raskaiden ja kalliiden hoitojen tarvetta.
Valiokunta kuitenkin yhtyy edellä esitettyihin huoliin ja toteaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyteen liittyy sekä uudistuksesta itsestään että kansallisesta ja maailmantilanteesta johtuvia epävarmuuksia. Valiokunta korostaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä tulee heti toiminnan alusta erityisesti muutosvaiheessa seurata ja arvioida huolellisesti sekä tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, jotta perustuslaissa turvattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ei vaarannu millään hyvinvointialueella eikä minkään väestöryhmän tai sairauksien hoidon osalta. Vaikka valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueiden rahoitus sisältää menojen kasvun hillintää tukevia mekanismeja, on ensisijaista, että rahoituksen niukkuus ei saa johtaa väestön tarvitseminen sosiaali- ja terveyspalvelujen karsimiseen. Rahoituksen riittävyyttä tulee seurata sekä kokonaisrahoituksen riittävyyden että rahoituksen alueellisen jakautumisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Hyvinvointialueiden rahoituksen tulee mahdollistaa myös palvelujen kehittäminen. Myös toiminnan käynnistämiseen sekä muutoskustannuksiin varatun rahoituksen valtakunnallista ja alueellista riittävyyttä tulee seurata ja arvioida.
Valiokunta pitää myönteisenä, että talousarviossa on varauduttu lakisääteisten uudistusten (muun muassa hoitotakuu ja henkilöstömitoitusten sääntely) aiheuttamiin kustannuksiin. Valiokunta toteaa, että myös lakisääteisten uudistusten vaikutusta rahoitustarpeeseen tulee seurata huolella ja tarvittaessa ryhtyä toimiin mahdollisen rahoitusvajeen korjaamiseksi.
Valiokunta toteaa lisäksi, että hyvinvointialueet eroavat toisistaan monin tavoin. Esimerkiksi väestön kasvu ja ikärakenteen muutokset ja näistä aiheutuva kustannusten kasvu eivät ole samanlaisia kaikilla alueilla. Näin ollen hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyden seurannassa tulee arvioida myös sitä, vastaako laskennallinen rahoitus oikeudenmukaisella tavalla nopean väestönkasvun alueiden kustannusten kasvun tarpeisiin.
Hyvinvointialueiden lainanottovaltuuksien osalta valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitettiin, että jo vuodelle 2023 kohdistetut lainanottovaltuuksien korotuksia koskevat useat hakemukset osoittavat, että nykyisellä mallilla kaikki hyvinvointialueet ajautuisivat kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana lainanottovaltuuksien korotushakijoiksi ja arviointimenettelyyn. Hyvinvointialueen lainanottovaltuus perustuu hyvinvointialueen lainanhoitokykyyn, joka määritetään laskennallinen lainanhoitokate -tunnuslukuun perustuen.
Valiokunta painottaa, että hyvinvointialueen investointien suunnittelun ja toteutuksen onnistumisella on olennainen merkitys hyvinvointialueen toiminnalle ja taloudelle. Jos tarpeelliset investoinnit eivät ole mahdollisia, on sillä välitön vaikutus palvelujen toteutukseen. Perustuslailla turvatut palvelut voivat vaarantua, jos lainanottovaltuus muodostuu yksittäisellä hyvinvointialueella liian tiukaksi eikä se kykene tekemään tarpeellisia tai edes välttämättömiä investointeja. Valiokunta toistaa aiemman kantansa (StVL 8/2022 vp, s. 6—7) ja pitää välttämättömänä, että valtioneuvosto seuraa tarkoin lainanottovaltuuden toimivuutta ja oikeasuhtaisuutta hyvinvointialueiden palvelujen toteutukselle ja antaa tarvittaessa välittömästi esityksen sääntelyn muuttamiseksi, jos lainanottovaltuus muodostuu käytännössä liian tiukaksi.
Henkilöstön saatavuus
Hyvinvointialueiden uudet ja laajentuvat tehtävät edellyttävät talousarvioesityksen mukaan v. 2023 lisää henkilöstöä (htv) seuraavasti: lähihoitaja 4 300, sairaanhoitaja 400, sosiaalityöntekijä ja sosionomi 80, psykologi 340 ja lääkäri 230. Lisäksi vammaispalvelulain uudistus edellyttää muuta lisähenkilöstöä, jotka kaikki eivät ole sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, noin 200 htv v. 2023.
Valiokunta pitää myönteisenä, että talousarviossa on kohdennettu määrärahojen lisäystä hoiva-avustajien koulutukseen. Lisäksi talousarviossa on varauduttu 2 milj. eurolla sosiaali- ja terveysministeriön johdolla työskentelevän poikkihallinnollisen työryhmän ehdotuksiin henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden varmistamiseksi.
Valiokunta ilmaisee kuitenkin huolensa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuudesta. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työvoimapula on monilla alueilla jo realisoitunut, ja ilman määrätietoisia toimia se tulee pahenemaan nykyisen työvoiman eläköityessä. Pääkaupunkiseudulla muita alueita korkeampi elinkustannusten taso voi edelleen vaikeuttaa henkilöstön saatavuutta. Valiokunta painottaa, että henkilöstön saatavuuden turvaamiseen tarvitaan riittävän rahoituksen lisäksi sekä valtiolta että hyvinvointialueilta muita toimenpiteitä, jotka liittyvät muun muassa koulutukseen, työnjakoon sekä kansainväliseen rekrytointiin.
Valtion tutkimus- ja koulutuskorvaukset sekä laaturekisterit
Terveydenhuollon ja sosiaalityön yliopistotasoiseen tutkimukseen on talousarvioesityksessä varattu 30 milj. euroa vuodelle 2023. Valiokunta pitää myönteisenä, että rahoituksessa on lisäystä edelliseen vuoteen 5,0 milj. euroa. Tutkimus- ja koulutustoiminnalla on perustavanlaatuinen merkitys sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnassa ja sen vaikuttavuudessa. Tutkittu tieto mahdollistaa laadukkaiden, väestön tarpeisiin vastaavien palvelujen tehokkaan järjestämisen ja tuottamisen.
Valtion korvaukseen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön erikoistumiskoulutukseen ei ole tulossa muutosta vuosien 2021 ja 2022 valtion talousarvioihin nähden (96 milj. euroa). Rahoituksessa ei siten ole 2000-luvun aikana huomioitu kustannustason eikä opiskelijamäärien nousua.
Valiokunta toistaa aiemman huolensa valtion tutkimus- ja koulutuskorvausten rahoituksen alhaisesta tasosta (mm. StVL 16/2021 vp, s. 9; StVL 6/2020 vp, s. 5; StVL 3/2018 vp, s. 3—4; StVL 9/2017 vp, s. 4—5; StVL 7/2016 vp, s. 5). Tätä rahoitusta on jo pidemmällä aikavälillä vähennetty merkittävästi. Valiokunta pitää välttämättömänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen ja koulutuksen rahoituksen riittävyys turvataan jatkossa valtion toimesta pitkäjänteisesti. Valiokunta korostaa tutkimus- ja koulutusrahoituksen keskeistä asemaa palvelujen sisällöllisessä ja laadullisessa kehittämisessä. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä siirryttäessä palvelujärjestelmän pääasialliseen valtion rahoitukseen tulee tutkimukseen ja koulutukseen käytettävän rahoituksen osuutta seurata erikseen ja arvioida sen riittävyyttä, jotta voidaan varmistaa sekä palvelujen että tutkimuksen ja koulutuksen riittävä rahoitus.
Valiokunta pitää kannatettavana, että sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen laaturekisteritoimintaan esitetään 1,4 milj. euron määrärahaa. Saadun selvityksen mukaan sillä turvataan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen laaturekistereistä annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (801/2022) nimetyt laaturekisterit. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa mahdollistetaan valtion rahoituksen kautta laaturekisteritoiminnan laajentaminen.
Yhteistyö hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä järjestöjen tuottamat palvelut
Valiokunta painottaa hyvinvointialueiden ja kuntien välisen yhteistyön merkitystä erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kunnille jää sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen jälkeenkin merkittäviä tehtäviä, jotka tukevat kuntien asukkaiden hyvinvointia. Kuntien ja valtion kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi hyvinvointialueen on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 10 §:n mukaan edistettävä palvelujensa yhteensovittamista muiden toimijoiden, kuten järjestöjen, palvelujen kanssa. Järjestöjen tuottamat palvelut kohdistuvat usein haavoittuvimmassa asemassa oleviin henkilöihin, ja niillä on myös huomattava sosiaalista hyvinvointia lisäävä ja osallisuutta vahvistava merkitys.
Valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus muuttaa järjestöiden toimintaympäristöä. Järjestämis- ja kustannusvastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä jakautuu jatkossa hyvinvointialueiden ja kuntien kesken. Hyvinvointialueiden ja kuntien tuen lisäksi järjestöiden toimintaa tuetaan valtionavustuksilla, jotka muodostavat keskeisen osan järjestöjen rahoituksesta. Talousarvioesityksessä osoitetaan Veikkaus Oy:n tuotoista vuonna 2023 avustuksia yhteensä 309,25 milj. euroa yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Valiokunta pitää myönteisenä, että voittovarojen alenemaa kompensoidaan budjettivaroin 64,35 milj. eurolla siten, että jaettavaa on yhteensä 373,6 milj. euroa. Muita rahoituksen lähteitä järjestöille ovat kertalahjoitukset, yritysyhteistyö ja jäsenmaksut. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä järjestöjen toimintaedellytyksiin seurataan ja että järjestöjen palvelujen jatkuvuuden ja toimintaedellytysten turvaamiseksi luodaan pysyvä rahoitusmalli.