Yleistä

Direktiiviehdotuksessa harjoittelulla tarkoitetaan työharjoitteluaikaa, johon sisältyy merkittävää oppimista ja koulutusta, ja jonka suorittamalla harjoittelija saa käytännön työkokemusta ja ammattikokemusta työllistettävyyden parantamiseksi ja varsinaiseen työelämään tai ammatin harjoittamiseen siirtymisen helpottamiseksi. Harjoittelijalla taas tarkoitetaan harjoittelua suorittavaa henkilöä, jolla on jäsenvaltion lainsäädännöllä, työsopimuksissa tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde. 

Direktiiviehdotuksessa lähdetään siitä, että työsuhteisten harjoittelijoiden yhdenvertainen kohtelu, mukaan lukien palkka on varmistettava, ellei erilainen kohtelu ole perusteltua objektiivisista syistä, kuten erilaisista työtehtävistä, muita vähäisemmästä vastuusta tai oppimis- ja koulutussisällöstä johtuen. 

Harjoitteluksi naamioitujen varsinaisten työsuhteiden torjumiseksi jäsenvaltioiden tulee säätää toimivaltaisten viranomaisten suorittamista tehokkaista valvonta- ja tarkastusmenettelyistä. Työsuhteen laadun arvioimiseksi valvovien viranomaisten on tehtävä työsuhteesta kokonaisarviointi. Työnantajien on arvioinnin tekemiseksi toimitettava viranomaisen pyytämät tiedot.  

Työsuhteen laadun arvioinnin helpottamiseksi jäsenmaiden pitäisi mm. määritellä harjoitteluille enimmäiskesto ja velvoitettava työnantajat sisällyttämään harjoittelupaikkailmoituksiin tietoja muun muassa työehdoista kuten palkasta sekä harjoittelun oppimis- ja koulutussisällöstä.  

Direktiivin tehokas täytäntöönpano edellyttää ehdotuksen mukaan riittäviä resursseja ja ohjausta valvontaviranomaisten toimintaan. Lisäksi yhtenä toimenpiteenä edellytetään, että harjoittelijoilla tulee olla käytettävissä kanavia, joiden kautta he voivat ilmoittaa väärinkäytöksistä ja huonoista työehdoista. 

Direktiiviehdotuksen kanssa samanaikaisesti käsittelyssä oleva neuvoston ehdotus suositukseksi harjoittelun vahvistetuista laatupuitteista kattaa kaikki harjoittelijat (avoimet työmarkkinat, työllisyyspalvelut, virallisen koulutusjärjestelmän piirissä olevat ml. pätevöitymiseen vaadittavat) ja näissä kaikissa harjoittelumuodoissa suositellaan palkallisuutta. Tavoitteena on harjoittelujen laadun parantaminen ja työelämään siirtymän tukeminen. 

Valiokunnan huomiot

Soveltamisala. Direktiiviehdotuksen mukaan sitä sovelletaan työsuhteisiin harjoittelijoihin. Valiokunta toteaa, että Suomen koulutusjärjestelmä sisältää useita erilaisia koulutuksia, joihin liittyy eripituista ja eritasoista harjoittelua. Koulutusalasta ja koulutuksen vaiheesta sekä työmarkkinoista riippuu, toteutetaanko harjoittelu työsuhteessa vai ei.  

Harjoittelija-termin käyttö on Suomessa kirjavaa. Harjoittelua (koulutusta) työpaikoilla voidaan järjestää esimerkiksi koulutussopimuksella (palkaton) tai oppisopimuksella, jolloin harjoittelu on palkallista. Harjoittelua on myös korkeakoulutuksessa. Lisäksi harjoittelijoina voidaan pitää esimerkiksi kesätyöntekijöitä, joiden työskentelyssä ei ole kyse ammatillisen osaamisen kehittämisestä tai harjoittelijaksi voidaan kutsua alan koulutusta suorittavaa tai jo suorittanutta työuransa alussa olevaa työntekijää. Myös joitakin työllisyyspalveluiden valmennuksia saatetaan toteuttaa työharjoitteluna. Myös työharjoittelun pituus vaihtelee eri aloilla ja koulutuksissa. 

Suomen työlainsäädännössä ei ole määritelty harjoittelua eikä harjoittelijaa, vaan työsuhteiseen harjoittelijaan sovelletaan työlainsäädäntöä. Harjoittelijoiden työsuhteen ehdoista, kuten työajoista tai muita työntekijöitä alhaisemmasta palkkauksesta harjoittelun ajalta, voi kuitenkin olla erityisiä määräyksiä eri alojen työehtosopimuksissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös Suomessa esiintyy harjoitteluksi naamioituja työsuhteita etenkin maahanmuuttajien kohdalla. 

Valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotus aiheuttaisi toteutuessaan Suomessa oikeudellista epävarmuutta, koska ehdotuksen perusteella ei valtioneuvoston mukaan ole selvää, keihin direktiiviä sovellettaisiin. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston huoleen sääntelyn selkeyttämisen tarpeellisuudesta.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että kansalliset erityispiirteet ja päätösvalta koulutuspolitiikassa sekä työmarkkinaosapuolten asema harjoittelujen järjestämisessä sekä työsuhteen ehtojen määräytymisessä säilyvät. Valiokunta pitää tärkeänä, että harjoittelun enimmäiskesto jätetään koulutusjärjestelmän osana kansallisen sääntelyn piiriin. 

Valvonta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tukee valtioneuvoston tavoin sitä, että jäsenmaita ja valvovia tahoja sekä toimeenpanosta vastaavia tahoja kehotetaan kiinnittämään erityistä huomiota harjoittelijoiden asemaan. Valiokunta kannattaa myös tavoitetta torjua harjoitteluksi naamioituja työsuhteita erityisesti valvontakeinoilla.  

Valiokunta toteaa, että Suomessa harjoittelijoiden työsuhteen ehdoista on määräyksiä useissa työehtosopimuksissa ja niistä on voitu sopia myös paikallisesti. Työmarkkinaosapuolet valvovat normaalisitovia työehtosopimuksia ja niiden piirissä tehtävä työsuhteinen harjoittelu kuuluu valvontavelvoitteiden piiriin. Valiokunta pitää työmarkkinaosapuolten valvontaa tärkeänä ja tarpeellisena.  

Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä toimivaltaisten viranomaisten tehokkaista valvonta- ja tarkastusmenettelyistä. Valiokunta pitää viranomaisvalvontaa tärkeänä ja tarpeellisena ja kiinnittää valtioneuvoston huomiota siihen, että valvoville viranomaiselle tulee turvata valvontaa varten riittävät resurssit. Valiokunta huomauttaa, että kaikki harjoittelijat eivät kuulu työmarkkinaosapuolten valvonnan piiriin, mikä lisää viranomaisvalvonnan riittävän resurssoinnin tarvetta. Valiokunta pitää tärkeänä, että harjoittelijoilla on tehokkaat keinot ilmoittaa epäilemistään väärinkäytöksistä valvovalle viranomaiselle.