Tenojoen kalastussopimus ja uusi kalastussääntö
Tenojoki on Tornionjoen ohella Suomen merkittävin lohijoki ja yksi maailman tärkeimmistä Atlantin lohen lisääntymisjoista. Tenojoki muodostaa myös Suomen ja Norjan välisen valtakunnanrajan, joka kulkee pitkin joen syväväylää. Vesistössä on noin 30 perinnöllisesti erilaistunutta eri sivujokiin sopeutunutta lohikantaa. Alajuoksulla Tenojoki on noin 60 kilometrin matkalla kokonaan Norjan puolella, jossa se laskee Tenovuonon kautta Jäämereen. Koko Tenojoen vesistöalueesta noin kaksi kolmasosaa on Norjan puolella. Suomen ja Norjan yhteisellä lohenkalastuksen säätelyllä on pitkät perinteet, sillä ensimmäinen yhteinen kalastusrajoituksia sisältänyt kalastussääntö on annettu jo vuonna 1873. Nykyinen kalastussopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö tulivat voimaan vuonna 2017.
Suomen ja Norjan välisen kalastussopimuksen olennainen osa on kalastusmääräykset sisältävä kalastussääntö, joka on määräaikainen. Kalastussäännön tarkoituksena on sen 1 §:n mukaan edistää Suomen ja Norjan välisen kalastussopimuksen tavoitteiden mukaisesti Tenojoen kalakantojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää käyttöä ja hoitoa sekä edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia ja paikallisia kulttuuriperinteitä. Kalastussääntö sisältää määräyksiä muun muassa kalastusluvista ja lupakiintiöistä, sallituista pyydyksistä, kalastusajoista, rauhoituspäivistä, kalastuskieltoalueista, pyyntivälineiden teknisistä ominaisuuksista sekä lohenkalastuksen järjestämisestä ottaen huomioon lohikantojen tilan muuttuminen.
Kalastussopimuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti nyt voimassa olevan kalastussäännön voimassaolo olisi päättynyt jo toukokuun alussa vuonna 2022. Kalastussäännön voimassaoloa jatkettiin kuitenkin Suomen ja Norjan välisellä noottienvaihdolla vuonna 2022 kahdella vuodella toukokuuhun 2024 asti. Maa- ja metsätalousvaliokunta piti mietinnössään kalastussäännön voimassaolon jatkamista välttämättömänä, jotta ei päädytä tilanteeseen, jossa ei ole yhteisesti hyväksyttyjä menettelytapoja ja keinoja puuttua lohikantojen heikentymiseen (MmVM 20/2021 vp — HE 219/2021 vp).
Suomen ja Norjan valtuuskuntien väliset kalastussäännön uudistamista koskevat neuvottelut aloitettiin jo kesäkuussa 2020. Neuvotteluissa on kuitenkin jouduttu pitämään taukoja, mikä on liittynyt erityisesti Tenon lohikantojen tilan heikkenemiseen. Maa- ja metsätalousvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty arvostelua Norjan kanssa käytyjä neuvotteluja kohtaan ja katsottu, että Norjalle olisi tullut esittää tiukempia vaatimuksia lohen rannikkokalastukseen ja kalankasvatuksen sääntelyyn liittyen. Valiokunta korostaa, että neuvotteluissa on ollut kyse kahden valtion välisestä rajajoesta ja siinä elävän luonnonvaran hyödyntämisestä.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että on myös Suomen etu sopia Norjan kanssa kalastuksesta Tenojoella, koska Norja hallitsee joen alaosaa ja kahta kolmasosaa joesta. Sopiminen mahdollistaa myös venekalastuksen valtakunnan rajasta riippumatta Tenojoen vesistössä. Jos sopimusta kalastussäännön korvaamisesta uudella kalastussäännöllä ei Suomessa hyväksytä, on maa- ja metsätalousministeriön esittämän arvion mukaan edessä todennäköisesti tilanne, jossa Tenojoen kalastusta säädellään molemmissa maissa omilla, kansallisilla säädöksillä. Sen vaikutuksia kalakantoihin, kalastuksen järjestämiseen ja kalastusmahdollisuuksiin ei kaikilta osin osata ennustaa. Yhteistyötä Norjan kanssa onkin tärkeä jatkaa erityisesti merikantojen tilaa parantavien toimien edistämiseksi.
Tenon lohikantojen tila
Hallituksen esityksessä todetaan uuden kalastussäännön keskeisenä tavoitteena olevan Tenojoen vesistön heikentyneiden lohikantojen elvyttäminen. Suomen ja Norjan välisen kalastussäännön lähtökohta on muuttunut olennaisesti vuoteen 2017 verrattuna, jolloin aiempi sääntö tuli voimaan. Jo tuolloin lohisaaliin todettiin edellisten runsaan kymmenen vuoden aikana laskeneen selvästi pienemmälle tasolle kuin aikaisemmin. Merkittävät lohen vaelluspoikasten meriselviytymisen ongelmat tulivat ilmi kuitenkin vasta vuonna 2019 ja tämän jälkeen yhä harvempi lohi on palannut merestä kasvuvaellukseltaan Tenoon. Lohikantojen heikkenemisen vuoksi lohenkalastus on jouduttu kieltämään Tenolla vuosina 2021—2023. Vuonna 2021 lohenkalastuskielto perustui Suomessa valtioneuvoston asetukseen lohenkalastuksen määräaikaisesta kieltämisestä Tenojoen vesistössä, kun sen sijaan vuosina 2022 ja 2023 eduskunta on hyväksynyt lohenkalastuskieltoa koskevat määräaikaiset lait.
Vuosien 2019—2023 lohen nousuvaellukset Pohjois-Atlantilla ja myös Tenolla ovat olleet poikkeuksellisen heikkoja. Suomen ja Norjan yhteisen Tenojoen seuranta- ja tutkimusryhmän laatiman vuoden 2023 lohikantojen tila-arvion perusteella lohikantojen tilassa ei ole tapahtunut parantumista edelliseen vuoteen verrattuna. Tenon lohikannoille hoitotavoite on määritelty 75 prosentin todennäköisyydeksi sille, että kanta on saavuttanut kutukantatavoitteensa neljän viimeisen vuoden aikana. Kutukantatavoite perustuu ajatukselle, että lohikannan poikastuotannon määrä riippuu kutukalojen määrästä ja että jokaisella joella on oma poikastuotantopotentiaali. Vuoden 2023 tutkimusraportin mukaan lähes kaikissa lohikannoissa mereltä palaava lohimäärä oli niin pieni, että se alitti jo tuossa vaiheessa kestävää poikastuotantoa kuvaavan hoitotavoitteen, eikä kalastettavaa ylijäämää ollut lainkaan.
Norja on oma-aloitteisesti perustanut omalle rannikolleen laajan lohen kalastuksen rauhoitusalueen neljän kunnan alueelle. Tenojoen suun molemmin puolin sijaitsevan rauhoitusalueen leveys on 185 km itä-länsisuunnassa. Lohenkalastus Pohjois-Atlantilla on myös aikanaan kielletty 12 meripeninkulman ulkopuolella avomerellä vuonna 1984 allekirjoitetulla Pohjois-Atlantin lohensuojelujärjestön yleissopimuksella. Lohikantojen heikentyminen näyttää liittyvän ympäristötekijöihin, lähinnä lohen eloonjääntiin, kun vaelluspoikaset (smoltit) siirtyvät joesta meriympäristöön. Merialueen muutosten taustalla on todennäköisesti ilmastonmuutos, mutta tarkka syy ei ole selvillä. Kyttyrälohen runsastuminen Barentsinmerellä saattaa valiokunnalle esitettyjen arvioiden mukaan liittyä samaan ilmiöön.
Kyttyrälohi on alun perin Tyynenmeren pohjoisosista kotoisin oleva vaelluskala, jota venäläiset istuttivat 1900-luvun jälkipuoliskolla niin Itämereen kuin Pohjois-Atlantille. Hallituksen esityksen mukaan kyttyrälohen levinneisyysalueen räjähdysmäinen laajeneminen Pohjois-Atlantilla alkoi vuonna 2017, jolloin myös Tenojokeen nousseiden kyttyrälohien määrä moninkertaistui muutamista sadoista lohista noin 5 000 loheen. Kyttyrälohen elinkierto on aina kaksi vuotta ja Tenojokeen parittomina vuosina nousevia kyttyrälohia arvioitiin vuonna 2023 olleen jo noin 170 000. Tämä on aiheuttanut suurta huolta lajin vaikutuksista alueen alkuperäiseen vesiluontoon, kalalajeihin ja kalastusolosuhteisiin.
Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen liittyvien toimien vaikutukset näkyvät Tenon lohikantojen tilan parantamisen kannalta niin pitkällä viiveellä, että kalastuksen sääntely on ainoa käyttökelpoinen keino lohikantojen tilaan vaikuttamiseksi. Edellä kuvattujen vuosien 2021—2023 lohenkalastuskieltojen ja kalastusrajoitusten myönteinen vaikutus Tenojoen lohikantoihin on selvästi havaittavissa seurantaraporttien perusteella. Emolohien määrä ennen kutuaikaa on kasvanut huomattavasti verrattuna vuoden 2017 kalastussäännön mukaiseen kalastukseen, jolloin puolet jokeen nousseista lohista kalastettiin. Vaikutukset näkyvät etenkin vesistön latvoilla. Lohen keskimääräinen elinkierto Tenon vesistössä on kuitenkin noin seitsemän vuoden mittainen, joten vuonna 2021 käyttöön otetun lohenkalastuskiellon vaikutukset näkyvät vesistöön nousemaan päässeiden emokalojen jälkeläisten paluuna Tenojoelle osin vasta vuonna 2028.
Kalastuksen erityispiirteitä Tenolla
Tenojoen vesistöalueen erityispiirre on hallituksen esityksen mukaan lohenkalastuksen monipuolisuus. Tenolla on Näätämöjoen tavoin sallittu seisovien pyydysten käyttö, koska ne ovat olennainen osa saamelaista pyyntikulttuuria. Kalastustapoina tärkeitä ovat edelleen perinteiset pyyntimuodot, kuten pato, lohiverkko ja ajoverkko eli kulkutusverkko. Muualla maailmassa verkkopyydysten käyttöä kalastuksessa lohijoessa ei ole sallittu harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Myös viehekalastuksella on pitkät perinteet Tenojoella. Hallituksen esityksen mukaan Suomessa ja Norjassa saalista kertyy eri pyyntimuodoilla toisistaan poikkeavasti. Norjassa perinteisten verkkopyydysten käyttö on runsaampaa. Vuoden 2017 jälkeen koko Tenojoen vesistöalueen lohisaaliista saatiin verkkopyyntitavoilla Norjassa 52 prosenttia ja Suomessa 44 prosenttia. Vastaavasti vapapyynnillä Norjassa saatiin 38 prosenttia ja Suomessa 56 prosenttia saaliista.
Luonnonvarakeskus on julkaissut vuonna 2022 raportin "Tenojoen lohenkalastuskiellon yhteiskunnalliset vaikutukset ja niiden seuranta", jossa tarkastellaan vuoden 2021 lohenkalastuskiellon vaikutuksia. Tenojoen vesistöalue sijaitsee Utsjoen ja Inarin kuntien alueella. Tutkimuksen perusteella kalastuskiellolla on ollut huomattavia negatiivisia vaikutuksia paikallisyhteisön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Lohi ja sen kalastus ovat keskeinen osa paikallisten asukkaiden elämää, ja jokilaakson saamelaisten koko kulttuuri pohjautuu niihin. Lohenkalastuskiellon taloudellisista vaikutuksista voidaan nostaa esiin ensinnäkin, että vuonna 2021 kielto tarkoitti noin 4,1 miljoonan euron tulonmenetystä verrattuna vuoden 2017 kalastussäännön mukaiseen kalastukseen. Kun matkailukalastuslupia ei ole ollut mahdollista myydä lohenkalastukseen, on Tenon kalastuslupamyynnin arvo laskenut alle kymmenesosaan noin 600 000 euron tasolta 20 000—40 000 euron tasolle. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää lohenkalastuskiellon yhteiskunnallisia vaikutuksia erittäin huolestuttavina, ja katsoo, että vaikutusten seurantaa tulee jatkaa ja keinoja vaikutusten lieventämiseksi selvittää.
Kalastusoikeudet ja kalastussäännössä määritellyt kalastajaryhmät
Kalastusoikeus Tenolla kuuluu Suomen puolella kalastuslain 5 §:n pääsäännön mukaisesti vesialueen omistajalle tai perustuu ylimuistoisen nautinnan tai tilojen perustamisasiakirjojen yhteydessä saatuihin, kalastuslain 6 §:ssä tarkoitettuihin erityisperusteisiin kalastusetuuksiin. Hallituksen esityksessä todetaan, että Tenojokilaaksossa vesialueen omistukseen perustuvista kalastusoikeuksista osuuslukujen perusteella laskien 35 prosenttia kuuluu Tenojokilaaksossa vakinaisesti asuville. Tämän lisäksi useiden omistajien hallinnassa olevien jakamattomien tilojen hallussa on 30 prosenttia kalastusoikeuksista ja tästä suuri osa on Tenojokilaaksoissa asuvien omistajien hallussa. Muualla asuville kuuluu 25 prosenttia osuusluvusta. Loppu 10 prosenttia osuusluvusta on valtion ja yhteisöjen hallussa.
Tenojokilaakso kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen ja enemmistö jokivarren asukkaista on saamelaisia. Alueella on siten myös paljon saamelaisia kalastusoikeuksien haltijoita. Lisäksi perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa aikaisempaan lausuntokäytäntöönsä viitaten katsonut, että maaomaisuutta vailla olevien, luontaiselinkeinoista huomattavan osan toimeentulostaan saavien, lähinnä saamelaisväestöön kuuluvien kuntalaisten perinteinen, vähintään nautintaperusteisiin oikeuksiin rinnastettava oikeus kalastaa on omaisuudensuojan piiriin kuuluva varallisuusarvoinen etu (PeVL 12/2024 vp).
Tenon kalastussopimuksen ja kalastussäännön sääntely perustuu niin sanotun asuinpaikkaperiaatteen käyttöön, mikä näkyy kalastajaryhmiin, kalastuslupaluokkiin ja kalastuslupien jakoon liittyvissä säännöksissä. Rajajokiosuuden eri kalastajaryhmistä määrätään kalastussäännön 3 §:ssä. Suomessa kalastusluvan ostamiseen oikeutetut jaetaan neljään eri ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat Tenojoen vesistön jokilaaksoissa vakinaisesti asuvat kalastuslain 4 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetut kalastusoikeuden haltijat, toiseen muualla kuin Tenojoen vesistön jokilaaksoissa vakinaisesti asuvat kalastuslain 4 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetut kalastusoikeuden haltijat, kolmanteen Tenojoen vesistön jokilaaksoissa vakinaisesti asuvat henkilöt ja neljänteen muualla kuin Tenojoen vesistön jokilaaksoissa vakinaisesti asuvat henkilöt, jotka eivät ole kalastuslain 4 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettuja kalastusoikeuden haltijoita. Norjan sääntelystä poiketen Suomessa on määritelty oma ryhmä kalastajille, jotka omistavat kalastusoikeutta, mutta eivät asu Tenojoen vesistön jokilaaksoissa.
Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa käsitellyt laajasti vesialueen omistusoikeuteen sisältyvän kalastusoikeuden nauttimaa omaisuudensuojaa ja kalastusoikeudenhaltijoihin kohdistuvia rajoituksia. Perustuslain omaisuudensuojasäännöksen soveltamisala ei ole sidottu henkilön asuinpaikkaan. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin hyväksynyt asuinpaikkaperiaatteen käytön vuoden 2017 kalastussopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön käsittelyn yhteydessä. Asuinpaikkaan perustuva rajaus on katsottu toimivaksi tavaksi suojata Tenon jokilaaksoissa asuville kalastusoikeuden haltijoille paikallista, saamelaiseen kalastusperinteeseen liittyvää kalastuskulttuuria.
Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa todennut, että muualla asuvien kalastusoikeuden haltijoiden omaisuuden suojan kannalta tilannetta ei voida pitää kokonaan ongelmattomana. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että maa- ja metsätalousvaliokunnan tulee vielä tarkastella, voitaisiinko voimaansaattamislaissa kalastussäännön mahdollistamissa puitteissa parantaa muualla asuvien kalastusoikeuksien haltijoiden asemaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää tämän perustuslakivaliokunnan edellyttämän tarkastelun perusteella muutoksia voimaansaattamislakiin. Muutoksia on kuvattu jäljempänä kalastusmääräysten keskeisten muutosten käsittelyn yhteydessä sekä yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa vielä Tenon kalastusoikeuksien osalta, että omistukseen perustuvien kalastusoikeuksien jakautumisesta on tärkeää olla ajantasaista tietoa kalastuksen sääntelystä päätettäessä. Hallitusohjelman mukaan kiinteistörekisteriin merkittyjen kalastusoikeuksien omistajien omaisuuden suojaa vahvistetaan. Hallituksen esitykseen sisältyvässä voimaansaattamislaissa esitetään säädettäväksi vastaavasti kuin voimassa olevassa laissa, että Maanmittauslaitoksen tulee vuosittain päivittää tiedot alueen kalastusoikeudellisista kiinteistöistä ja niiden omistajien asuinpaikkakunnista erityiseen kalastuslupakiintiöön kuuluvien kalastuslupien myyntiä varten. Valiokunta katsoo, että tämä Maanmittauslaitokselle säädettävä tehtävä tukee osaltaan edellä mainittua hallitusohjelman kirjausta.
Kalastusmääräysten keskeiset muutokset
Hallituksen esityksen tavoitteena on saada sen sisältämät kalastusmääräykset vastaamaan Tenon vesistön toimintaympäristön nykytilaa siten, että lohikantojen elvyttämisen kannalta välttämättömät määräykset sisältyvät kalastussääntöön. Jatkossa kalastusmääräyksistä ei ole tarpeen säätää vuosittain erillisellä lailla, vaan lohenkalastusmahdollisuudet arvioidaan kalastussopimuksen 6 artiklan mukaisessa prosessissa. Samalla esitetään uusia mahdollisuuksia Tenon saamelaisen kalastuskulttuurin jatkumiselle hyvin voimakkaita kalastusrajoituksia vaativan ajanjakson yli. Kalastussäännössä on myös reagoitu vieraslajien leviämiseen ja siihen on lisätty kyttyrälohen pyyntiä koskevat kalastusmääräykset.
Tenon lohikannoille hoitotavoite on määritelty 75 prosentin todennäköisyydeksi sille, että kanta on saavuttanut kutukantatavoitteensa neljän viimeisen vuoden aikana. Tenolla tilanne on tällä hetkellä kaukana hoitotavoitteiden täyttymisestä, sillä vain Utsjoki ja Levajoki on arvioitu heikointa tilaluokkaa paremmiksi, mistä syytä biologisia perusteita kalastuksen sallimiselle ei käytännössä ole. Heikoimmassa punaisessa tilaluokassa todennäköisyys kutukantatavoitteen saavuttamiselle on alle 40 prosenttia, eikä lohikannassa ole ollut kalastettavaa ylijäämää kuin satunnaisesti. Tällaisiin lohikantoihin ei tulisi kohdistaa lainkaan kalastusta ennen kuin niiden tila paranee.
Uuden kalastussäännön lähtökohta lohenkalastukselle on etsiä viikoittain vähiten haittaavia vaihtoehtoja kalastuskauden sisällä. Tämä arviointi tehdään edeltävän kauden tutkimusraportin perusteella. Kun lohikantojen tila mahdollistaa kalastuksen, kalastusta sallitaan portaittain. Sekä Suomen että Norjan kalastajaryhmien määrittely säilyy samana kuin voimassa olevassa kalastussäännössä. Ensimmäisessä vaiheessa lohenkalastus sallitaan paikkakunnalla asuville, jotta lohenkalastus pystyttäisiin kohdentamaan sellaisille henkilöille, joiden normaaliin elinpiiriin lohenkalastus kiinteästi liittyy. Kun lohikantojen tila paranee lisää ja liiallisen kalastuksen riski pienenee, kalastusta avataan enemmän. Kun alle 10 prosenttia pääuomassa tavattavista lohista kuuluu heikoimpaan tilaluokkaan, sallittaisiin kalastus myös ulkopaikkakuntalaisille kalastusoikeuden haltijoille ja vasta tämän jälkeen matkailijoille, kun lohikannat vahvistuvat edelleen.
Ulkopaikkakuntalaisille kalastusoikeudenhaltijoille varattavat omat kiintiöt on hallituksen esityksen mukaan nähty välttämättömiksi, jotta sopimuksen sisältämät kalastusrajoitukset eivät muodostu kohtuuttomiksi kyseisen omistajaryhmän kannalta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeudenhaltijoiden asemaa on vahvistettu ensinnäkin siten, että he pääsevät kalastamaan lohta olosuhteiden parantuessa ennen matkailukalastajia. Lisäksi ulkopaikkakuntalaiset kalastusoikeuden haltijat saavat käyttää kyttyrälohen kohdennetussa kalastuksessa vapaa ja viehettä perhokalastusvälineiden sijaan. Lisäksi sellaisissakin tilanteissa, joissa kalastusoikeuden asiallisen sisällön kannalta käytännössä keskeisin kalastus eli lohenkalastus ei ole sallittua, saa muita lajeja kalastaa laajemmin aikaisempaan kalastussääntöön verrattuna.
Edellä kuvatuista ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeudenhaltijoiden asemaa vahvistavista muutoksista huolimatta perustuslakivaliokunta on kehottanut maa- ja metsätalousvaliokuntaa vielä tarkastelemaan, voitaisiinko voimaansaattamislaissa kalastussäännön mahdollistamissa puitteissa parantaa muualla asuvien kalastusoikeuksien haltijoiden asemaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla, että ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeudenhaltijoiden lupien enimmäishintaa lasketaan ehdotetusta siten, että se on alhaisempi kuin paikkakuntalaisen vapakalastuslupaan oikeutetun kalastusluvan hinta. Lisäksi maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa, että voimassa olevassa laissa ulkopaikkakuntalaisen kalastusoikeuden haltijan kalastusoikeuden käytölle asetetusta omistusoikeuden alarajasta luovutaan siltä osin, kun kyse on ensimmäisestä lupavuorokaudesta lohenkalastukseen tai muiden lajien kalastukseen. Valiokunta katsoo, että kalastukseen oikeutettujen kalastusoikeudenhaltijoiden joukkoa ei ole tältä osin perusteltua rajata enää erikseen omistusosuuden suuruuden perusteella.
Tenon saamelaisen kalastuskulttuurin turvaaminen
Tenojoen lohenkalastuksella on keskeinen merkitys jokisaamelaisessa kulttuurissa. Lohenpyynti on saamelaisille paljon muutakin kuin pelkkää kalastusta. Pyynti on keskeinen osa jokisaamelaisten yhteisön sosiaalisia rakenteita, ihmisten välisiä suhteita sekä yhdessä tekemistä ja olemista. Siihen liittyy vahvasti myös kokemusten ja tarinoiden kerronta. Tenon lohi on kautta aikojen ollut alueen saamelaisille oleellinen osa ruokavaliota sekä toimeentuloa. Alueella ei kuitenkaan ole kalastuslaissa tarkoitettuja kaupallisia kalastajia, vaan kalastus on elinkeinon kannalta merkityksellistä siihen liittyvän matkailun kautta. Saamelaisille lohenpyynti on ennen muuta osa identiteettiä sekä jokisaamelaisten kulttuurin ja kertomaperinteeseen nojaavan perinteisen tiedon siirtämisestä sukupolvelta toiselle.
Kalastussääntöön on lisätty mahdollisuus myöntää poikkeus kalastussäännön määräyksistä opetuskalastusta ja kulttuuritapahtumia varten sekä osallistumislupa, jonka haltija voi osallistua yleisen paikkakuntalaisluvan haltijan verkkopyydyksillä tapahtuvaan kalastukseen. Tällä pyritään mahdollistamaan Tenon vesistön saamelaisen kalastuskulttuurin jatkuminen ja kalastukseen liittyvän tietotaidon säilyminen ja siirto eteenpäin välttämättömän useita vuosia kestävän lohikantojen elvytysjakson ajan. Kaikkiin kalastuslupatyyppeihin on jatkossa myös mahdollista liittää alle 18-vuotiaille tarkoitettu lapsilupa.
Perustuslakivaliokunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle antaman lausunnon mukaan edellä mainituilla kalastussääntöön ehdotetuilla muutoksilla on merkitystä sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta. Perustuslakivaliokunta painottaa kuitenkin, että lainsäädännöllä tulisi myös ympäristövastuuta toteuttavan sääntelyn yhteydessä turvata saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että lohikantojen heikkenemiskehityksen vuoksi kantojen elpyminen vaatii tällä hetkellä kaikkien kalastajaryhmien kalastuksen rajoittamista. Kalastussääntöön esitetyt uudet mahdollisuudet saamelaisen kalastuskulttuurin ylläpitämiseen ovat tärkeitä, jotta kulttuuri säilyy hyvin voimakkaita kalastusrajoituksia vaativan ajanjakson yli.
Hallituksen esitykseen sisältyvässä voimaansaattamislaissa esitetään säädettäväksi, että kalastussäännön pykälissä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena toimii Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus). ELY-keskukselle kuuluu näin ollen myös 40 §:n mukainen toimivalta yksittäistapauksessa myöntää lupa organisaatioille poiketa kalastussäännön määräyksistä opetuskalastusta tai kulttuuritapahtumia varten. Hallituksen esityksessä todetaan, että etukäteen ei pystytä arvioimaan, kuinka paljon hakemuksia tullaan tekemään kalastussäännön 40 §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan nojalla opetuskalastusta tai kulttuuritapahtumia varten, tai muutoinkaan Lapin ELY-keskukselle uudesta sääntelystä aiheutuvaa lisätyötä.
Lapin ELY-keskus on omassa lausunnossaan katsonut, että poikkeuslupien myöntämismenettelyä on mahdollista parantaa säätämällä määräajasta lupien hakemiselle. Määräaika mahdollistaa etukäteen arvioinnin aiheutuvasta kalastusrasituksesta, kun viranomainen on tietoinen hankkeiden kokonaismäärästä sen ratkaistessa myönnettäviä lupia. Tällöin viranomaisen on myös käytännössä mahdollista kohdella hakijoita yhdenvertaisesti, kun kaikki hakemukset ovat samanaikaisesti käsiteltävinä. Maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa poikkeuslupien myöntämismenettelyyn liittyvän määräajan asettamista varten asetuksenantovaltuutta koskevan säännöksen lisäämistä voimaansaattamislakiin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla.
Lopuksi
Kuten valiokunta mietinnön aluksi toteaa, on niin Suomen kuin Tenojoen lohikantojen kannalta tärkeää, että kalastuksesta Tenojoella sovitaan Norjan ja Suomen välisellä kalastussopimuksella ja uudella kalastussäännöllä. Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa toistanut painokkaasti aikaisemmin esittämänsä kannanotot siitä, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on selvitettävä mahdollisuuksia sellaisiin toimenpiteisiin, joilla lohikantaa voitaisiin suojella ja elvyttää saamelaisten perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaisiin oikeuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla sääntelyn tavoitteita vaarantamatta. Samoin perustuslakivaliokunnan mielestä on selvitettävä mahdollisuuksia toimenpiteisiin, joilla lohikantaa voitaisiin suojella ja elvyttää omaisuuden suojaan vähemmän puuttuvalla tavalla sääntelyn tavoitteita vaarantamatta. Jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuvattu tarkemmin niitä muutoksia, joita valiokunta tältä osin ehdottaa voimaansaattamislakiin perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioon ottamiseksi. Laajempien muutosten tekeminen ei tässä tilanteessa ole valiokunnan näkemyksen mukaan mahdollista.
Perustuslakivaliokunta on lisäksi kiinnittänyt lausunnossaan valtioneuvoston huomiota siihen, että kalastuskieltojen ja voimakkaiden kalastuksen rajoitusten vaikutuksia tulee seurata tarkasti ja mahdollisiin epäkohtiin puuttua. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että ehdotettu kalastussääntö on monelta osin ongelmallinen. Lohenkalastuksen porrastamista kohtaan on esitetty kritiikkiä useasta eri näkökulmasta. Porrastuksen ei ole katsottu kohtelevan kalastusoikeuden haltijoita yhdenvertaisesti. Tältä kannalta lohenkalastuksen porrastusta ovat kritisoineet niin ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeuden haltijoiden, alueen matkailuyritysten kuin kalastusmatkailijoiden edustajat. Toisaalta on katsottu, että kalastuksen porrastamista koskevat määräykset ovat varsin monimutkaisia ja niiden vaikutuksia on siksi vaikea ennakoida. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan tavoin tärkeänä, että uuden kalastussäännön vaikutuksia seurataan tarkasti ja mahdollisiin epäkohtiin puututaan joko muuttamalla voimaansaattamislakia tai tarvittaessa käynnistämällä neuvottelut Norjan kanssa kalastussäännön muuttamisesta (Valiokunnan lausumaehdotukset 1 ja 2).