Huutoäänestyksistä napin painalluksiin – äänestämisen historia eduskunnassa​

​​Kun eduskunta aloitti toimintansa vuonna 1907, oli äänestystapoja käytössä kaksi: huutoäänestys ja suljettu lippuäänestys. Huutoäänestys oli ensisijainen äänestystapa, mutta lippuäänestystä oli käytettävä, jos yksikin kansanedustaja sitä vaati tai jos päätös oli tehtävä määräenemmistöllä. Äänestyskäytäntö periytyi säätyvaltiopäiviltä, kuten myös täysistuntoäänestyksessä käytettävät sanamuodot ”jaa” ja ”ei”. Tästä voit lukea lisää Eduskunnan kirjaston tekstistä Mistä juonta​vat juurensa täysistuntoäänestyksissä käytettävät Jaa ja Ei? ​

Huutoäänestyksessä puhemies esitti äänestysesityksen ja edustajat ilmoittivat kantansa huutamalla samaan aikaan joko ”jaa” tai ”ei”, minkä jälkeen puhemies ilmoitti käsityksensä siitä, kumpi kanta voitti. Enemmistöpäätökseen pyrittäessä hänen oli äänen voimakkuuden perusteella pääteltävä huutajien lukumäärä. Puhemies ei voinut määrätä lippuäänestystä, vaikka olisi ollut huutoäänestyksen tuloksesta epävarma.

Jos suoritettiin lippuäänestys, oli äänestysesitys tehtävä uudestaan kirjallisesti ja äänestys suoritettava heti tämän jälkeen. Edustajilla oli samannäköiset lipukkeet, joihin oli painettu joko ”jaa” tai ”ei”. Kansanedustajat kutsuttiin nimenhuudon mukaan pudottamaan taitettu lippu uurnaan. Tämän jälkeen puhemies ja neljä hänen kutsumaansa kansanedustajaa avasivat, tarkistivat ja laskivat äänet. Ennen ääntenlaskua puhemies poimi erilleen yhden lipuista, joka äänten mennessä tasan toimi ratkaisevana äänenä.

Lippuäänestys oli huutoäänestystä tarkempi, mutta myös hidas tapa. Vuoden 1925 valtiopäivillä pidettiin 299 lippuäänestystä, joiden tulosten laskemiseen kului noin 75 tuntia.

​​Ensimmäinen äänestyskone käyttöön 1927

Eduskunta päätti 30.3.1926 kansliatoimikunnan ehdotuksesta hankkia äänestyskoneen, jolla korvattaisiin huutoäänestykset. Saatujen tarjousten perusteella hankkeen arvioitiin maksavan 160 000 markkaa (noin 63 000 euroa vuoden 2023 rahassa). Ruotsista hankittu äänestyskone saatiin käyttöön jo seuraavan vuoden syksynä, jolloin eduskunta toimi vielä Heimolan talossa. Ensimmäinen koneäänestys suoritettiin 20.9.1927, ja se koski määrärahan myöntämistä itsenäisyyden muistomerkkikilpailun järjestämistä varten. 

Koneäänestys oli suljettu, eli vain äänten yhteismäärä näkyi istuntosalin seinällä ja puhemiehen pöydällä olevasta näyttölaitteesta. Kansanedustajan yksilöllistä ääntä rekisteröivää näyttölaitetta ei äänestyskoneeseen hankittu, vaikka tekniset mahdollisuudet siihen jo tuolloin olivat.

Koneäänestys oli ensisijainen menettely, mutta lippuäänestys oli toimitettava aiemmin ehdoin eli sitä vaadittaessa tai määräenemmistöpäätöksissä. Eduskunnan uusi työjärjestys mahdollisti myös enemmistön toteamisen seisomaan nousten tapahtuvalla äänestyksellä. Jos seisomaan nousu ei puhemiehen tai kansanedustajan mielestä antanut selvää vastausta, oli toimitettava koneäänestys. Seisomaan nousua hyödynnettiin esimerkiksi budjettikäsittelyssä, jossa äänestyksiä oli useita.

Lippuäänestys voitiin jatkossa toteuttaa avoimena, jolloin umpilipuin suoritettavat äänestykset jätettiin vaaleihin, joissa ne ovat edelleen käytössä.

Avoin lippuäänestys toteutettiin, jos

• äänestyskoneessa oli teknisiä ongelmia
• äänet näyttivät menneen tasan
• 20 kansanedustajaa seisomaan nousten pyysi lippuäänestystä

Avoimessa lippuäänestyksessä edustajilla oli nimellä varustettuja erivärisiä lippuja, jotka käytiin nimenhuudon mukaisesti pudottamassa uurnaan. Yksilölliset äänet merkittiin pöytäkirjaan. Tätä taas hyödynnettiin, jotta kunkin edustajan kannat saatiin julki suljetun koneäänestyksen tarjoaman anonymiteetin suojasta.​

Yksilöivä koneäänestys käyttöön

Hitaiden avointen lippuäänestysten yleistyessä puhemiesneuvosto esitti, että suljetusta koneäänestyksestä siirryttäisiin edustajien yksilölliset äänet rekisteröivään avoimeen koneäänestykseen. Eduskunta hyväksyi ehdotuksen, mutta seisomaan nousu ja avoin lippuäänestys pidettiin edelleen vaihtoehtoisina äänestystapoina. Uusi tekniikka otettiin käyttöön 30.10.1951.

Uudistuksen myötä lippuäänestykset loppuivat käytännössä kokonaan ja koneäänestysten määrä kasvoi. Koneäänestysten pyytäminen (seisomaan nousun sijaan) ei välttämättä miellyttänyt kaikkia. Vaikka vuonna 1952 hankittu uusi laskukone nopeutti äänestykseen kuluvan ajan 2–3 minuutista alle puoleen minuuttiin, oli se tietyissä tapauksissa seisomaan nousuun verrattuna hitaampi tapa.

Seuraavan kerran äänestystekniikka uusittiin 1972, jolloin yhden äänestyksen kesto lyheni noin 15 sekuntiin. Koneäänestysten edelleen lisääntyessä tulosten merkitsemistä täysistunnon pöytäkirjaan rajattiin esimerkiksi määräenemmistöä vaativiin tapauksiin.​

Äänestäminen valiokunnissa

Valiokunnan puheenjohtajan rooli on pyrkiä saamaan aikaan yksimielinen päätös. Jos kannatettuja ehdotuksia on useita, joudutaan kuitenkin valiokunnissakin äänestämään. Nykypäivään asti on myös säilynyt tapa, että muissa asioissa kuin vaaleissa on äänestettävä parhaaksi katsottua äänestystapaa käyttäen. Jos puheenjohtaja tai jäsen asiaa vaati, äänestys on tehty avoimesti nimenhuudon mukaan.

Ensimmäisistä valtiopäivistä alkaen käytössä ovat olleet painetut äänestyslistat, joihin merkittiin kunkin jäsenen jaa- tai ei-äänet. Huutoäänestyksen sijaan yleisemmin on käytetty kädennostoa. Tasatulokset ratkaistiin arvalla.

Kohti nykyaikaa

Istuntosalissa oleva tekniikka päivitettiin atk-pohjaiseen järjestelmään vuonna 1992. Näin mahdollistettiin muun muassa äänestystulosten siirto muihin tietojärjestelmiin. Istumapaikoille asennetut näyttöruudut mahdollistivat täysistunnon kulun seuraamisen. Sen jälkeen salitekniikkaa on uusittu vuonna 2007 sekä Eduskuntatalon peruskorjauksen yhteydessä vuonna 2017. Äänestystulokset julkaistaan eduskunnan verkkosivuilla ja avoimen datan sivustolla.

Äänestysten määrässä on nähtävissä vaalikauden aikana syklisyyttä, eli äänestyksiä on sitä enemmän, mitä pidemmälle vaalikausi on edennyt. Tämä johtuu siitä, että asioita käsitellään enemmän kauden loppupuolella​

Merkittävin äänestysmenettelyn sääntelyssä 2000-luvulla tehty muutos koski koronapandemian aikana väliaikaisesti käytössä ollutta mahdollisuutta etä-äänestämiseen. Väliaikainen sääntely oli voimassa 7.2.–31.12.2022, mutta etä-äänestämiseen ei tuona aikana jouduttu kertaakaan turvautumaan.​

Voimassa olevat menettelytapasäädökset mainitsevat äänestystavoiksi edelleen koneäänestyksen, seisomaan nousun ja avoimen lippuäänestyksen. Työjärjestykseen tehtiin muutoksia viimeksi vuonna 2023. Esimerkiksi koneäänestämisen ensisijaisuus todetaan selkeämmin, kuten käytäntö on jo pitkään ollut. Samalla mahdollistettiin eri äänestystapojen yhdistelmä, jota kuitenkin on käytetty vain harvoin.

Lisäksi henkilö- ja toimielinvaaleissa on käytössä umpilipuin toimitettava äänestys, jonka menettelystä säädetään eduskunnan vaalisäännössä (250/2000)​. Umpilippuäänestyksiä on käytännössä käyty vain puhemiesvaaleissa ja muissa henkilövaaleissa.​