Hallitusmuotokamppailu
Tynkäeduskuntaan hyväksyttiin ainoastaan yksi työväen edustaja: SDP:n entinen senaattori Matti Paasivuori, joka sai aluksi yksin edustaa koko vasemmistoa. Muut kymmenen eduskuntaan paluuta yrittänyttä kansanedustajaa pidätettiin ja tuomittiin. Eduskunta teki vajaalukuisuuttaan koskevia päätöksiä vasta marraskuussa 1918 – edes kuolleiden SDP:n edustajien tilalle ei siihen mennessä ollut hyväksytty varamiehiä. Vuoden lopulla SDP:n kansanedustajien pääluku oli kasvanut puoleen tusinaan. Porvaristo ei sallinut työväenedustajien paluuta, koska maassa käytiin hallitusmuotokamppailua tasavaltalaisten ja monarkistien välillä. Työläisedustajien paluu olisi uhannut kuningasmielisten enemmistöä.
Matti Paasivuoren välikysymys vangituista kansanedustajista raukesi, koska sen tueksi ei saatu yhtään allekirjoitusta: Ed. Matti Paasivuoren välikysymys erinäisten eduskunnan jäsenten vangitsemisten johdosta
Perustuslakivaliokunta laati poisjääneiden kansaedustajien kohtelusta mietinnön. Siinä pohdittiin esimerkiksi SDP:n vangittujen tai tuomittujen edustajien korvaamista porvarillisilla edustajilla, koska SDP:n varaedustajatkin olivat usein tuomion saaneita. Ehdotus poisjääneiden edustajien sakottamisesta kuulostaa yhtä hämmentävältä:
Perustuslakivaliokunnan mietintö poisjääneistä kansanedustajista
Tynkäeduskunta päätti syksyllä 1918 Suomen hallitusmuodoksi monarkian ja valitsi valtionpäämieheksi saksalaisen prinssin. Maailmansodan päättyminen Saksan romahdukseen teki kuitenkin sitoutumisen saksalaissuuntaukseen mahdottomaksi. Saksan lyöneet länsivallat edellyttivät, että Suomessa järjestetään uudet vapaat eduskuntavaalit maaliskuussa. Käytännössä maltillisen vasemmiston poliittiset toimintaoikeudet palautettiin samassa yhteydessä vuoden 1918 lopulla. SDP sai uuteen eduskuntaan 80 paikkaa. Tasavaltainen hallitusmuoto hyväksyttiin eduskunnassa kesäkuussa 1919.
Eduskunta teki kauaskantoisia päätöksiä Suomen suunnasta vajaamiehisenä ilman suurimman puolueen edustusta. Tynkäeduskunnan kausi on ymmärrettävä aikansa lähtökohdista: eduskunnan porvarillinen enemmistö katsoi punaiset syyllisiksi kapinaan ja kansalliseen murhenäytelmään. Työväen edustajien välitön paluu lainsäätäjiksi, miten se olisi käytännössä toteutettukaan, olisi tulkittu levottomuutta lietsovaksi kädenojennukseksi, kun varsinaiset rangaistuksetkin olivat vielä antamatta toukokuussa 1918. Edustuksellisuuden kunnioittaminen ei ollut ensisijaista tilanteessa, jossa demokratia oli valkoisten näkökulmasta osoittanut haavoittuvuutensa.
Vallankumouksensa Suomessa hävinneet sosiaalidemokraatit radikalisoituivat Neuvosto-Venäjän sekavissa oloissa bolševikeiksi ja perustivat Moskovassa Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) elo-syyskuun vaihteessa 1918. Puolueohjelmaan kirjattiin aseelliseen vallankumouksen levittäminen, mikä teki SKP:stä lähtökohtaisesti laittoman Suomessa. SKP:ssä uskottiin aluksi maailmanvallankumouksen leviämiseen Suomeenkin maailmansodan päättymisen murrosvaiheessa.
Kansanvallan tulikoe -tietopaketti | Vuoden 1918 perintö: tynkäeduskunta |
SSTP:n eduskuntaryhmän pidätys 1923 |
Kohti kommunistilakeja | Kirjallisuutta